Viiden asteen pakkanen saa naamani kohmeiseksi. Koira leikkii innoissaan lumella, sillä ei ole yhtään kylmä. Se hyppää lumikasaan, kellahtaa kumoon ja nauttii viilentävästä lumesta. Kun se ponkaisee takaisin tielle, se huomaa ilmassa leijailevat lumihiutaleet, ja yrittää saada niitä suullaan kiinni. Se luo innostuneen ja kysyvän katseen minuun päin. Aivan kuin se haluaisi minunkin hyppäävän kasaan ja pitävän hauskaa. Hymyilen. Yritän lämmittää jäätyneitä kasvojani piiloitumalla takin kaulukseen ja mustavalkoisen kaulaliinan taakse. Hönkimällä lämmintä ilmaa lapasten sisään, voi lämmittää sormiaan. Kylmyys ei tällä kertaa haittaa. Päivä on nimittäin kaunis ja aurinkoinen. Otan maasta lunta ja heitän sen ilmaan. Koira säntää ottamaan maahan putoavia lumenhiutaleita kiinni. Mietin: "Se on onnellinen, onnellinen niin pienestä asiasta kuin lumi. Ihmisiä pelkästään lumi ei tee onnelliseksi. Miksi me tarvitsemme niin paljon kaikkea muutakin. Tarvitsemme onnea, kauneutta, rahaa, menestystä, läheisiä, esineitä, asioita, tavaroita, paikkoja, matkoja, lämpöä, rakkautta, läheisyyttä, ruokaa, arkea, hohtoa, tuttua, uutta ja vierasta."
Ajatukseni jäävät lumen tavoin leijailemaan ilmaan ja päätyvät lopulta valkoiseen maahan. Koira kipittää niiden viereltä haudaten ne lumen peittoon ja silloin unohdan. Nautin lumesta ja talvesta, mutta kohta haluan kuitenkin jo kaikkea muuta.
Hei laitappas sähköpostiosotteesi mulle, niin annan sulle oikeudet lukea uutta suljettua blogia :)
VastaaPoista