Näen lähes joka yö samaa painajaista.
Pelkään nukahtaa.
On ränsistynyt talo ja hämärät, välkkyvät valot.
On kapeita käytäviä ja monia ovia,
värikkäitä graffitteja ja likaisia nurkkia.
On ääniä ja puhetta, rapinaa ja suhinaa,
selkeitä lauseita ja keskenjääneitä virkkeitä
miesten sekä naisten,
joskus myös lasten.
Ei ole piilopaikkaa.
Joku seuraa.
Täytyy päästä piiloon, mua ei saa löytää.
Käytävät kuin sokkelo,
ja eksyn.
Ne aikoo satuttaa,
ja ne lähestyy,
eikä mulla ole piilopaikkaa.
Herään.
--
Nyt on aika käydä nukkumaan.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti