Siitä puhutaan ja kirjoitetaan

Siitä puhutaan ja kirjoitetaan, siitä tehdään lauluja ja runoja, sitä on tutkittu ja analysoitu. Sitä yritetään kieltää ja järjestää, pakottaa ja etsiä. Sitä halutaan. Se tekee kokonaiseksi. Se tekee onnelliseksi, mutta se voi myös satuttaa. Se ei katoa koskaan, mutta se on hyvä piiloutumaan. Sillä voitaisiin tehdä maailmasta parempi paikka, jos ihmiset osaisivat käyttää sitä yhdessä.

Perheen kesken sitä kyllä osataan käyttää yhdessä. Se on luonnollista, se tulee ihan itsestään. Tunnemme usein sitä niitä ihmisiä kohtaan, jotka olemme tunteneet koko ikämme. Sitä ei välttämättä aina edes huomaa, mutta jos meinaamme menettää jonkun läheisen, se tulee esille ja muistuttaa itsestään. Älä unohda!

Me emme tunne sitä vieraita ja tuntemattomia kohtaa, ja luulen, että tässä maailmassa tapahtuu siksi niin paljon pahoja asioita.

**

Joskus voi tavata ihmisen ja se on valmis ensisilmäyksellä. Aina emme kuitenkaan ole valmiita heti: pelko ja epävarmuus pidättelevät. Kukaan ei halua satuttaa itseään. Joskus jotkut uskaltautuvat ja antavat sydämensä vain mennä, mutta sitten se toinen pudottaakin sen. Se sattuu: verta, mustelma ja pari laastaria, joskus jopa muutama tikki ja sairaslomaa. Sydämeen jää jälki, pieni arpi. Tuntuu ettei enää koskaan voi tuntea.

Mutta tällöin rakkaus vain piiloutuu; se pelästyi satutetuksi tulemista. Se tulee esiin ajan kanssa, se tarvitsee vain aikaa parantuakseen. Kun se taas alkaa kukoistaa ja etsiä, sitä ei estä mikään. Se löytää ennen pitkään toisen samanlaisen, joka paikkaa täydellisesti haavat ja kannattalee, ei anna enää pudota kertaakaan.
Ei se katoa koskaan.

aamupaino: 53,4kg