Eilen meillä huudettiin. Ensin äidin typerätyhmäpaska kommentti sai mut suuttumaan. Olen ahminut muutamia kertoja ja äiti on tietoinen siitä, joten eilen kun otin (????) mini magnum -jäätelön ja sitten kysyin äidiltä, että saanko syödä myös hänen kismet suklaata vähän,(possu minä) niin äiti sitten kysyi, että "syötkö sä nyt normaalisti vai onks tää sitä ahmimista".. Kysyin mitenniin? Äiti vastasi "nokun sä syöt niin paljon herkkuja." Kysyin taas mitenniin, mutta hieman kiihtyneemmällä äänellä. Sitten äiti hermostui mun "mitenniin" -kysymiseen ja sano "no mitenniin, mitenniin...ei yhtään mitenkään, anna olla.!!" ja pamautti mun huoneen oven kiinni.
Jäin katsomaan sitä pientä jäätelöä mun kädessä ja toisessa kädessä olevaa kismet-patukan puolikasta. Mulle tuli niin vastenmielinen ja ryhävalas olo. Ensin heitin patukan seinään ja kirosin, etten ikinä enää syö mitään. Sitten marssin vihaisena keittiöön ja heitin jäätelön roskiin. Äiti huusi siinä vieressä, ettei ruokaa saa heittää pois. Huusin takaisin, että syö se sitten itse.
Olen läskiläskiläskiläski. Kyllä mä sen tiedän. Mähän syön niin paljon herkkuja. Tiedän, että syön liikaa, ei sitä tarvitse erikseen mainita. Tiedän, ettei tällänen läski saa syödä koskaan mitään, ainakaan herkkuja. Ja sitäpaitsi, mullahan oli herkkulakkokin menossa. Mutta onnistuin siinä taas vain 7 päivää. Loser.
Kyllä äiti tulee vielä huomaamaan, että mä en syö paljoa herkkuja. Mä aion nimittäin kuihtua pois, niin ettei kukaan enää nää tai huomaa mua. Voisin kuihtua ja sitten kuolla pois.
Myöhemmin illalla me huudettiin vielä isänkin kanssa. Häntä pyysin menemään vittuun. En ole koskaan aikaisemmin sanonut niin kummallekaan vanhemmalleni.
Pyysin äsken anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti