Mä olen tuntenut J:n vasta tasan kaksi kuukautta. Kuitenkin musta tuntuu, että oltaisi tunnettu jo paljon pidempään. Ehkä se johtuu siitä, että J tulee mun mieleen aina, kun mikään muu ei ole sitä täytämässä. Tietyt kappaleet saa J:n mun mieleen, ja aina iltaisin ennen kuin nukahdan, mietin niitä hetkiä, kun J sanoi tykkäävänsä musta tosi paljon. Hän katseli mua ja siirsi hiussuortuvaa sivuun ja sanoi, että mä olen niin nätti.
Eilen kävelin pienen lenkin myöhään illalla. Kävelin punaisen talon ohi, jonka luona me halasimme ja pussasimme, poltimme tupakat ja kaikki tuntui ihan hyvältä. Kävelin myös bussipysäkin ohi, jonka luona J itki ja kertoi ikävöineensä mua. Eilen mä ikävöin häntä tosi paljon.
Mä haluan, että tämä ikävä menee pois. Mä en halua rakastua häneen. Mä en halua tykätä enää yhtään enempää. J ei tykkää musta. Mun pitää unohtaa, mutta aina mä palaan kuitenkin miettimään joulukuuta, kun kaikki tuntui menevän niin kuin pitää. Aika parantaa kaikki haavat. Mun ei auta muuta kuin odottaa.
Sä osasit pukea kaikki mitä mä ajattelen sanoiksi.. Mä olen syvästi rakastunut ja miten voi lopettaa sen tunteen? Mä en kestä sitä, kun poika oli muhun ihastunut, mutta tässä sitä ollaan. Mä yksin itkemässä ja ikävöimässä ja haluaisin vain unohtaa, mutta joka hetki joku muistoo palaa mieleen ja aina kun näen pojan se hymyilee mulle ja sillä hetkellä kaikki romahtaa taas..
VastaaPoistaVoimia pieni ihan hirmuisesti <3