mä en tiedä, minne olen menossa, mutta mä tiedän, että haluan sut sinne mun viereen

Voi jukra teitä on jo 59! Ihan mahtavaa. Tervetuloa kaikille uusille ja vanhoillekin.

Eilen tapahtui melko paljon asioita - hyvää ja huonoa. Päivä meni ihan leppoisasti, olin koneella ja värjäsin hiukseni. Illalla näin nopeasti bussipysäkillä J:tä (sitä J:tä, johon olin ja olen ihastunut) ennen kuin lähdin keskustaan, koska lainasin hänelle 20e. Ehdittiin jutella noin 5min, vaihtaa nopeasti kuulumiset ennen kuin mun bussi tuli. Oli ihanaa nähdä J pitkästä aikaa. Mulla on ollut sitä kova ikävä. Hän halasi mua juuri ennen kuin nousin bussiin.

Kun istuuduin bussiin, mulle tuli kauhean kuuma. Aloin hikoilla, hiki virtasi selässä ja kasvoja pitkin. Mua oksetti. Avasin takkia ja koitin hengitellä rauhallisesti. Pidin välillä silmiä kiinni ja koitin rauhoittua toivoen, että oksetus menisi ohi. Se kuitenkin vain yltyi. Puolessa välissä matkaa mun viereen tuli istumaan kaksi nuorta miestä. Ja silloin mun oli pakko kysyä olisiko heillä antaa jotain pussia mulle, koska mulla oli niin huono olo, että voisin vaikka oksentaa. Miehillä ei ollut pussia, mutta eräs nainen antoi mulle paperipussinsa, jota hän ei tarvinnut. Yhtäkkia multa meni myös tunto sormista. Sormet jähmettyivät ja puutuivat ja niitä pisteli. En pystynyt liikuttaa sormia ollenkaan. Sama kävi mun kasvoille. Suun ympäriltä meni tunto ja kasvot puutu. Aloin vähän hyperventiloida ja toistin etten pysty käyttää mun käsiä. Eräs tyttö tuli mun viereen istumaan ja sanoi ettei ole mitään hätää, hengitä rauhallisesti, ei ole hätää. "Tuntuu ettet saa henkeä, mutta kaikki on hyvin." Koitin parhaani mukaan rauhoittua. Kun tyttö jäi bussista pois, miehet huolehtivat musta loppumatkan ajan. Toinen miehistä lähetti S:lle viestin mun puhelimesta, että tulee mua vastaan asemalle, kun en itse pystynyt vieläkään käyttää käsiäni. Kun päästiin asemalle paniikkikohtaus alkoi olla lopussa. Käsiin palasi tunto ja sormia pystyi vähän jo liikutella. Miehet saattoivat mun S:n luo ja sitten syötiin S:n kanssa karjalanpiirakkoita ja juotiin vettä. Mua tärisytti vielä hieman, mutta se meni onneksi ohi ja pystyin pitää hauskaa loppu illan.

Paniikkikohtaus tuli varmaankin J:n tapaamisesta. Ehkä mä jännitin alitajuntaisesti ja olin hermostunut. Sitten se laukaisi kohtauksen bussissa.

Amarillossa oli hauskaa. Poke flirttaili, ulkomaalaiset miehet flirttaili. Me tanssittiin ja juotiin sittenkin pari juomaa, ylläri. Nähtiin tuttuja koulusta ja tanssittiin lisää ja tuli kuuma. Lähdettiin joskus yhden aikoihin kohti juna-asemaa. Mä menin junalla tikkurilaan ja S meni bussilla kotiin. Kun mä pääsin tikkurilaan, mä soitin J:lle ja kysyin tulisinko käymään vielä baarissa, jossa hän oli ystäviensä kanssa. J sanoi, että tule ihmeessä, että se haluaa mut sinne. Lähdin kohta baaria ja poltin tupakan matkalla.

Kun mä pääsin baarin ulkopuolelle näin J:n siinä ulkona. Hän kysyin multa haluanko mä olla sen kanssa vaiko I:n, joka on J:n ystävä. Mä siis sekoilin uutena vuonna I:n kanssa, mikä oli suuri virhe. Mä kuitenkin olen edelleen todella ihastunut J:hin, enkä ole kiinnostunut I:stä sen kummemmin. Vastasin, että haluan olla sun kanssa, oikeasti. J vastasi, että siitä tuntuu, että haluan olla I:n kanssa. Toistin, että mä haluan olla sun kanssa.Sitten me mentiin sisälle, istuskeltiin ja juteltiin porukoitten kanssa. Kävin hakemassa juotavaksi vain vettä, mua väsytti jo kovasti. J pussasi mua pari kertaa, ihan kaikkien ystäviensäkin nähden. 

Kun me lähdettiin pilkun aikaan bussilla kohti kotia, J oli kovin vaitonainen ja loukkaantuneen oloinen. Bussissa hän sanoi, että kolahti kovaa kuulla, että olin ollut I:n kanssa. Mä pyysin anteeksi pariin kertaan. J oli selvästi loukkaantunut. Kysyin, että olisiko hän halunnut olla mun kanssa. Ja hän vastasi, että mm m, todella paljon, todella paljon. Mäkin sanoin, että mäkin haluan olla sun kanssa... Hän myös sanoi, että yksi kaveri tietää, kuinka ikävä J:llä on ollut mua, tosi kova ikävä.

Jäätiin samalla pysäkillä pois bussista. Poltettiin tupakkaa ja juteltiin. J sanoi, että tykkää musta ihan kamalasti. Mä sanoin, että olen niin pahoillani, että loukkasin häntä. J koitti selittää paljon asioita, muttei saanut kunnolla puettua asioitaan sanoiksi. Kyllä mä kuitenkin ymmärsin, mitä hän yritti sanoa. Hän sai kerrottua ettei osaa näyttää sitä kuinka paljon hän pitää minusta, eikä uskalla selvinpäin sanoa oikein mitään omista tunteistaan, koska on niin ujo. Sitten häntä alkoi myös itkettää. Hän toisteli etten mä tiedäkään kuinka paljon se tykkää musta ja kuinka ihastunut se on. Me halattiin moneen kertaa ja poltettiin vain lisää tupakkaa. Ei oltaisi haluttu lähteä siitä minnekään. Mä kerroin, että mua pelottaa ettei hän haluaisi enää olla mun kanssa tän tapahtuneen jälkeen. Kerroin myös, etten mä ollut silloin varma tykkääkö hän minusta vai ei, siksi sanoin ettei tästä tule mitään. Mä sanoin sen itse ensin, koska en halunnut kuulla ettei tästä tulekaan mitään, se tuntuu niin pahalta kuulla. J itki oikeasti, ihan aidosti. Mun sydämeen sattui, oikeasti. Halasin häntä vain niin kovasti kuin pystyin. Mäkin olisin itkenyt, jos olisin pystynyt. Mua olisi itkettänyt mutten saanut itkettyä. Mä olin niin pettynyt itseeni, siihen mitä tein. Mä tein niin, koska hain kai vain hyvää oloa. Huomiota ja sitä tunnetta, että joku haluaa mua, pitää mua kauniina ja niin edes päin. Kerroin J:lle, kuinka ikävä mullakin on ollut sitä. Olen nähnyt uniakin J:stä juuri siksi koska ikävöin sitä niin paljon.

J sanoi, että hän toivoo, että mä pidän siitä kiinni, etten ajattele, että sen on vaan joku tommonen. Ja kyllä mä aion pitää. Me nähdään tänään. 

J on niin suloinen ja oikeasti tosi herkkä poika, vaikka liikkuukin sellaisten "koviksilta" vaikuttavien tyyppien kanssa. Ehkä kaikkien niiden kovien kuorten alla on herkkiä ihmisiä. Vielä herkempiä, kun se pitää peittää kovuudella. 

J:lle

Rakas, ole oma itsesi. Mulle sä voit aina olla avoin ja just sellanen kun sä olet. Just sellaisena sä olet sellainen, josta mä pidän - sellainen, jota mä voisin joskus rakastaa.