Anonyymi kirjoitti...

mitä oikeasti haluat, älä keskity vain yhteen ja kahteen asiaan ja tee vaikka pieni lista myös pienistä asioista. :) kirjoita siitä! ;> olisi kiva tietää :p 

Tuon kommentin luettuani aloin miettiä, mitä mä oikeasti haluan. Kesti kauan, kunnes aloin keksiä muutamia asioita. Kun on masentunut, kaikki halut elämää kohtaan saattaa kadota. Mikään ei tunnu miltään, joten vaikuttaa siltä ettei tarvitse tai haluakaan yhtään mitään, koska mikään ei kuitenkaan muuttaisi mitään. Siksi on todella vaikea keksiä asioita, joita oikeasti haluaa. Mutta mä keksin kuitenkin muutamia. Tuntuu hyvältä, kun huomaa, että tulevaisuudessa on sittenkin jotain, mitä odottaa.

 

kuva on Helsingistä, Bulevardin risteyksestä. Tuosta mä kävelen aina, kun menen terapiaan syömishäiriökeskukseen, ja myös silloin, kun mä kävelen sieltä pois. Nyt mä haluaisin päästä istumaan sen punaisen sohvan kulmaan ja vuodattaa kaikki ajatukset tutulle terapeutille. Sitä oloa mä kaipaan, kun tuntuu, että on hieman kevyempi olo sydämellä, kun on saanut juteltua kunnolla.

Mä haluan kauniit kengät Dinskosta. Rakastan kenkiä, kaikenlaisia. Korkkareita, tennareita, saappaita, bootseja, maihareita, sandaleita. Kengät eivät petä, ne mahtuvat aina jalkaan, vaikka mikään muu vanha vaate ei mahtuisi päälle.

Jollekin mä olen täydellinen kaikkine virheineni. Mä haluaisin kovasti löytää poikaystävän, ja uskaltaa heittäytyä suhteeseen ajattelematta sen kummemmin ollaanko me yhdessä elämämme loppuun asti vai ei. Mä haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Musta tuntuu, että mun unelmat ovat melko naiiveja. Mä nimittäin haluaisin löytää poikaystävän ja lähteä tämän kanssa interrailaamaan. Olisi ihanaa olla rakastunut ja matkustaa oman kullan kanssa ympäri Eurooppaa. Ottaa ihania kuvia ja luoda muistoja yhdessä.

Reilaamaan haluan lähteä jossain vaiheessa elämääni. Ensi kesänä olisi aivan mahtavaa lähteä, mutta jos se ei onnistu niin sitten joskus myöhemmin. Ja jos en poikaystävän kanssa niin sitten jonkun muun hyvän ystävän tai ystävien.

Mä tarvitsen mun elämälle sisältöä. Jotain konkreettista joka vie elämää johonkin suuntaan. Joko koulua tai työtä tai jotain muuta. Töitä mä tahtoisin kovasti ja olen koittanut niitä vähän hakeakin. 

En tiedä, miten mun koulunkäynnin kanssa käy. Mutta jos en käy lukiota loppuun tuossa lukiossa, jossa nyt olen, niin aion käydä sen kuitenkin jossain joka tapauksessa. Eli musta tulee ylioppilas. Vaikka mä en saisi lakkia vielä vuoden sisällä niin mitä sitten. Aikaa riittää eikä elämä ole vain yhden kortin varassa.

Turhamaisuutta mutta kaunista.  Haluan nuo kynnet takaisin, jotka mulla oli kesällä. IHANAT!

Harrastin nuorempana balettia ja haluaisin taas aloittaa sen. Ei musta mitään kummoista tanssijaa olisi tarkoitus tulla, vaan ihan johonkin aikuisbalettitunneille voisin mennä omaksi ilokseni tekemään pliéitä. Mua kuitenkin jotenkin nolottaa kertoa kellekään, että mä haluaisin aloittaa baletin taas 18-vuotiaana. Ja kun vielä katsoo mun kroppaa, joka on kaukana sirosta balleriinan kropasta. No mutta kuitenkin...

Haluan joskus uskaltautua esiintymään kaksin kitarani kanssa. Huiii.

Niin ja siroudesta puheen ollen, haluaisin painaa 52 kiloa

Haluan olla onnellinen ja ps haluan kasvattaa yhtä pitkät hiukset kuin kuvan tytöllä.

Tällä hetkellä mun hiukset ovat olkapäille asti. Ja nyt mä menen laittamaan kalapuikot uuniin (röhröh) ja alan värjäämään hiukiani. Trallalaa. Illalla mä menen muuten S:n kanssa Amarilloon karkkipäiville, mutten aio juoda mitään.