keskiviikko 10. elokuuta 2011

ole mun tukena

Äiti on sairas, ja siksi sairaalassa.

Mä olen väsynyt ja mua ahdistaa. Mä syön ja syön - ahdistukseeni ja stressiini.

Suren katkennutta rakennekynttäni, syötyjä pitsoja ja karkkeja, tulleita kiloja ja menetettyjä yöunia. Suren napakorun menetystä ja sokerilimun juomista. Kuinka naiivia...

Oikeasti millään tuolla ei ole mitään helvetin väliä tai merkitystä. Ihmisillä on merkitystä.

Milloin tulee vihdoin tyyntä?


3 kommenttia:

  1. Kyllä myrskyn jälkeen aina tyyntyy, vaikka tuntuisi vaikealta.

    VastaaPoista
  2. Pidän niiiiiiiiiiin peukkui et sun äippä pääsis asap pois sairaalasta <3
    ja nainen pistä tänne päin soittoa ku ahistaa,
    mie kuuntelen, jos tarviit kuuntelijaa!

    <3:lla M

    VastaaPoista
  3. äiti pääski jo tänään kotiin. sen piti päästä vasta perjantaina mut se muuttunu:)

    VastaaPoista