Mulla on varmaankin joku sokeririippuvuus, koska mun on tosi vaikee olla syömättä karkkia, herkkuja tai hiilareita yleensäkin. Nyt viikon ajan mun ruokavalio on ollut taas retuperällä, joten täytyypä palautella joku roti tähän hommaan...
Lisäksi pitäisi jaksaa liikkua edes vähän. En ole harrastanut liikuntaa moneen moneen viikkoon yhtään. Laiskimus. Ihmekös jos painokin nousee liikaa. Kröhöm.
Mua pissattaa koko ajan, yöllä pitää nousta 2-3 kertaa vessaan. Selkäsärkyä on ollut myös ja jalkoja turvottaa. Mahassakin tuntuu välillä inhottava paine, vauva vissiin puskee silloin itseään jotenkin eteenpäin. Ja koko ajan väsyttää ja on ihan vetämätön olo, vaikken edes tee mitään ihmeellistä tai raskasta. Niin ja närästää myös ja välillä tulee kummallisia huono olo -kohtauksia.
On myös tosi inhottava olo, koska musta tuntuu, että kaikki paino mikä mulle on tullut, on ainoastaan syömisellä aiheutettua painonnousua. Pelottaa ja ahdistaa ettei paino lähde pois synnytyksen jälkeen. Että painan tämän verran pojan synnyttyä ja olen lihava. Mulla on vähän apea olo välillä... Ja mulle on tullut reisiin paljon selluliittia lisää.
Mä oikeasti inhoan mun jalkoja ja mun ulkonäköä tällä hetkellä. Ei ole yhtään kaunis olo. Kun J silitti mun reittä, hän sanoi, että hänen mielestään mun jalat ovat ihanat ja hän tykkää koskea niitä. Ilman siis, että oltaisiin edes puhuttu yhtään mitään mun jaloista aikaisemmin. Tuli hyvä mieli.
Hmm...Vielä kaksi viikkoa lomaa ja sitten takaisin kouluun hetkeksi. Jännittää vähän astella luokkaan, jossa on 08-oppilaita, pidentäjiä. Tuttuja ihmisiä, jotka tuntee mut joten kuten. Mitäköhän ihmiset ajattelevat näkiessään mun mahan... ja arpisen käden. En nimittäin aio peitellä sitä enää.
Ehkä sillä ei ole mitään väliä, mitä ihmiset ajattelevat. Tai siis, ei sillä ole väliä... Mutta silti jännittää.

Meikäläinen tulee olee siellä myös sillon tällöin seurana, että nou worries! - Sherlock
VastaaPoistaouuu that is awesome!
VastaaPoista