Tänään söin pullan enkä syyttänyt siitä itseäni. Pullan päälle söin vielä palan ruisleipää ja letun. Olin jo unohtanut, että olin syönyt, kunnes äsken, yhtäkkiä, tunnin jälkeen napostelustani, tuli valtava tarve oksentaa. Kävelin vessaan ja oksensin ennen kuin sormeni ehtivät kunnolla koskettaa kurkkuani. Itkin ja oksensin, ja kohta tuijotinkin jo kamalaa peilikuvaani. Näin epäonnistujan, vetiset ja punaiset silmät, likaiset suupielet, ja löysän ja ison vatsa. Vatsa virnuili minulle peilistä, ja halusin repiä sen auki limaisilla sormillani. Näin siinä tytön, jonka on pakko laihduttaa, taas.
Tajusin, että olen edelleen melko syvällä tässä pakkomielteessäni kohti täydellistä elämää ja vartaloa. Nykyään joinain aamuina, kun herään, tunnen oloni terveeksi ja hyvänoloiseksi, ja se ahdistaa ja pelottaa mua. Silloin haluan äkkiä olla taas syömättä, tulla nälkäiseksi ja poissaolevaksi, silloin haluan äkkiä taas sukeltaa pääni sisälle, jossa ei pitäisikään liikkua mitään muuta, kuin kiusaava pakkomielle:
tahdon painaa "ei mitään".
Tajusin, että olen edelleen melko syvällä tässä pakkomielteessäni kohti täydellistä elämää ja vartaloa. Nykyään joinain aamuina, kun herään, tunnen oloni terveeksi ja hyvänoloiseksi, ja se ahdistaa ja pelottaa mua. Silloin haluan äkkiä olla taas syömättä, tulla nälkäiseksi ja poissaolevaksi, silloin haluan äkkiä taas sukeltaa pääni sisälle, jossa ei pitäisikään liikkua mitään muuta, kuin kiusaava pakkomielle:
tahdon painaa "ei mitään".
Sitä haluu aina palata sinne paskaan vaik tietää et se ei oo hyväksi
VastaaPoistaja vaik se on rankkaa oikeeesti ja masentaa tavallaa lisää mut viel rankemmalt tuntuu ajatus siitä ettei jatkaiskaan vaan yrittäis parantuu ja setviä ajatuksia...ja TUNTEITA.
Vatsasi on täysin normaalin kokoinen, etkä ole millään lailla lihava ja oikeasti ajattelemme että olet kaunis :) Terveisin ystäväsi
VastaaPoista