Musiikki kietoo kätensä mun ympärille ja
sieltä täältä ropisee totuuksia minusta ja sinusta ja meistä kaikista.
On meissä kaikissa vikaa, mutta mussa on eniten.
Mä inhoan itseäni enemmän kuin mitään.
kapeita ranteita koristaa ohuet hopeanauhat.
ja tummiin meriin katoaa joka päivä miljoonia kysymyksiä vailla vastausta.
mun kyynelvarasto on loppuunkulutettu ja suru muuttuu pahoinvoinniksi
Olen miettinyt tapaa kuolla.
Ne ovat pelottavia ajatuksia, joita
mä häpeän.
Mutta...
mä olen, mitä olen,
ja se on kaikki, mitä mä olen.
mäkin oon miettinyt tapaa kuolla.....se hävettää, mutta oikeesti pitäis olla huolissaan. heikkous ei ole häpeän aihe. suru ja masennus ei ole häpeän aihe. vaan huolen :( ja sen että kuuluisi pitää itestään huolta, antaa itelle oikeus olla ihan okei edes välillä. hengittää syvään vaikka sekin tuntuis ylitsepääsemättömän raskaalta, vastenmieliseltä ja turhalta.
VastaaPoistaolet ihana!