Saatat vielä nähdä mun huulilla omiesi jäljet. Tiesitkö, että kivet on kovia ja kasvoja jäädyttää syksyllä kylmän kylmä viima. Ei tähän enää sydänsuruja tarvittaisi. Mutta on mun sydän silti lämmin, koska sä olet siellä.
Milloin on oikea aika? Koska, joskus meidän täytyy luopua. Joskus mun täytyy luopua, mutta kuka sanoo, että on pakko.
Kyllä sun suussa on vielä sanoja, jotka eivät ole mun niskaani yltäneet. Ja kyllä sun kasvoista löytyy vielä kohtia, joita mä en ole suudellut. mutta sä sanot, että on liian myöhäistä.
Jos me kummatkin kuitenkin unohdetaan hengittää, niin silloin me tiedetään, ettei ole pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti