hiljainen kiitos

Kannoin syntikkani olohuoneesta huoneeseeni ja soitin laulua, jonka sanat koskettaa mua todella paljon. Mietin, mikä elämässä on tärkeää, mutten enää oikein muista vastausta. Äsken söin pitsaa, koska mun teki mieli tehdä niin, enkä oksentanut. Mä harkitsen joka toinen minuutti laihduttamista ja joka toinen minuutti haistatan paskat sille, joka mua tällä kiusaa. 

Mua pelottaa olla yksin, silti ehkä haluaisin olla yksin. Mua itkettää sade, vaikka toisaalta on kiva vetää kumpparit jalkaan ja kävellä vesilammikoiden läpi ajattelematta mitään. Kun sataa, haluaisin, että paistaa. Kun paistaa, tahdon sään olevan pilvinen. Kun taivaalla on pilviä, tahdon olla niiden yläpuolella.

Odotan huulet rohtuneina, että maa täyttyy ensin pisaroista ja kellastuvista lehdistä, sitten lumesta. Sen jälkeen siihen jää tuhansien ihmisten askeleet, omani mukaan lukien. Kaikki ovat matkalla jonnekin, muttei me kuitenkaan liikuta minnekään. Saadaan paljon aikaan, mutta lopussa meillä ei ole siitä puoliakaan. Tavoitellaan onnea kaiken kautta. Tuntuu kuin oma onni olisi paljon kiinni myös muista ihmisistä ja muiden mielipiteistä. Kaikki syntyy ja tekee työtä ja kuolee. Onko se sitä elämää, jota kaikki aina kehottavat elämään. Nauttikaa elämästä, ne sanoo.

Ehkä vähemmälläkin voi pärjätä, olla yhtä onnellinen. Ei ehkä tarvitsekaan olla kaikkea ja paras ja mahtavin, vaan voi olla vain se mikä on, ja tehdä parhaansa itselleen itsensä vuoksi, ei muiden. Sen pitäisi riittää, mikä riittää itselle.

Lopussa meillä on muistoja. Meillä on ehkä koulutodistuksia, hyviä numeroita ja arvosanoja, meillä on ehkä myös lottovoitto ja melko kallis auto, hieno asunto ja ulkomaanmatkoja takana, mutta ennen kaikkea meillä on ne, jotka ovat jakaneet muistot kanssamme. Ne henkilöt ovat tärkeimmät. Lopussa olemme kukin omillamme muistojemme kanssa, mutta pidämme kuitenkin käsistä kiinni ja kiitämme toisiamme siitä, mitä on ollut. Kiitämme elämää, ja mietimme, mitä tekisimme toisin, jos ajassa voisi palata taaskepäin. Ja mietimme, mitä emme muuttaisi mistään hinnasta.

Tehdään omia valintoja ja eletään sitä elämää, joka tuntuu meistä oikeasti hyvältä ja riittävältä itselle. Sillä me elämme oikeasti vain itsellemme. Sinä olet aina itsesi kanssa.