retkeilijä

Kun kääntää katseensa vastatuuleen, on hankalampi pitää silmiään auki. Joskus niin vain täytyy tehdä tunteakseen olevansa elossa. Täytyy saada tuntea, kuinka tuuli puhaltaa veden silmiin, nenä paleltuu ja alkaa vuotaa.

Tahdon nähdä ihon alla aaltoilevat kylkiluut. Ei varmaan ole vaikeampaa taitoa kuin elämisen osaaminen. Mihin on tultu, jos elämän aallokko löytyykin omasta ulkomuodosta eikä suuresta ihmisvirrasta.

Kyynelhelmisateessa matkustan kohti onnea. Reppu täynnä suunnitelmia katson taivaalla lentäviä lintuja. Vatsa täynnä tyhjyyttä odotan elämää noutamaan minua takaisin kotiin. Joskus olen vielä perillä.