sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

tommy

On kylmä ja palelen.
Silti en suostu, en koputa;
tiedän: voitan lopulta
Hymyilen ja vaikenen.
Sydän hyväksyy vain sen

Tommy Tabermann











Mua paleltaa jatkuvasti. Ja joka kerta, kun mä matkustan bussilla, mä nukahdan. Merkitsin tänään kalenteriin kaikki tulevat tapahtumat ja menot. Niitä ei ole paljoa.

Mulla on syntymäpäivä tiistaina. Sen merkitsin tussilla. 

Mun korvat muuttaa kehut moittimiseksi. Kaikki hyvä muuttuu huonoksi. Lasi on puoliksi tyhjä ja niin edelleen. Mitä muuta voin tehdä kuin pienentyä, ohentua, kaventua, kutistua?

MINÄ LOPETAN SYÖMISEN
Kirjoittanut klo

2 kommenttia:

  1. viulu25. huhtikuuta 2010 klo 5.29

    Mä taas just yritän pitää itteni vähissä vaatteissa tai ikkunaa auki niin, että palelisin koko ajan vähän... Varmaan ei auta kyllä tän mun sairastelun kannalta ollenkaan, mutta onpahan peruskulutus varmaan vähän isompi tuota kautta :o

    Mäki usein otan kehut piilovittuiluna ja moittimisena....mikä siin on, oikeesti... :( läheiset suuttuu ku en voi vaan olla että "kiitos" niistä kehuista

    VastaaPoista
  2. Kokonainen kissatyttö25. huhtikuuta 2010 klo 7.36

    ... minullakin on synttärit, torstaina. Niitä on ollut kymmeniä enemmän kuin sinulla. Sen vuoksi sanon sinulle, että elämä on elämisen arvoista.
    Älä lopeta syömistä (sanon tämän lämpimällä sydämellä).
    Aurinko paistaa -kohta myös sinun elämässä. Usko.
    En minäkään silti osaa ottaa kehuja vastaan. Enkä neuvo. Kaikkea hyvää sinulle! :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)