pää olkapää peppu polvet

Mulla on kamala nälkä. Maha murisee ja siihen sattuu, ja hetkittäin tulee ällöttävän oksettava olo. Pitäisi syödä, mutten halua. Tekisi vain mieli painaa pää tyynyyn ikuisiksi ajoiksi. Eilen sain moneen kertaan järjettömiä itsesäälikohtauksia, ja tuntuu kuin mun elämänhalu olisi taas katoamassa. En halua menettää sitä. Haluan sen onnellisuuden takaisin, ja pysyväksi. Kai tämä nälkä syö mun halua elää. Tottahan se on, että anoreksia kieltää syömisen, mutta se itse syö mun elämän. Aika ahne ja itsekäs sairaus. Vain siksi, että voisin olla laiha, mä annan sen viedä mun elämän. Miksi ihmeessä? Kun järjellä ajattelee, niin mitä mä teen sillä, että olen tikunkokoinen tyttönen, jos mulla ei ole edes elämää. Ja minä muka olen äärettömän vahva, kun jätän syömättä ja menen joka päivä salille. Silloinhan annan anoreksialle pikkusormen ja silmänräpäyksessä se viekin koko käden, itseasiassa koko kropan, ja mielen se ottaa vangiksi.

Tämä kaikki on niin käsittämättömän järjenvastaista että kiukuttaa. Minä haluan elää ja nauttia ja nähdä ja kokea ja nauraa ja iloita ja rakastaa ja tanssia ja kutittaa ja pussata ja hipsuttaa ja sekoilla ja juoda ja hullutella ja itkeä ja syödä ja tuntea ja elää ja elää ja elää ja nyt seuraavaksi otan vain vähän kaurapuuroa lautaselleni, syön sen, ja sen jälkeen menen salille rehkimään.

Järki sanoo: "lopeta", mutta minä ojennan pikkusormen...