Silloin kun taivas

 Silloin kun taivas sitoo pilvet yhteen 

ja kaikki näyttää pienen hetken harmaammalta, 

minä mietin, mistä kaikki on saanut alkunsa. 

 Kun sinä asetat savukkeen huuliesi väliin, kaivat taskusta sytyttimen ja sytytät, mietin: eivät vanhempasi antaneet sinulle elämää tuhotaksesi sitä.
Samaa sinä voisit sanoa minulle.

 Kun puut väritetään vihreällä ja eräs pihamme vaahtera punaisella

minä mietin sinua, kun sanoit kaipaavasi aikaa,

jolloin maailma oli vain meidän.

Niin kuin hämähäkki punoo seittiään, 

minä punon mieleni juurista kauniin korin.

Laitan sinne tulevaisuuden, sinut ja tähtitaivaan, 

laitan sinne rakkaat asiat ja tupakat sekä piilotan sinne suudelmat, 

joita ei olisi pitänyt tapahtua.

Laitan sinne myrkkyjuomat ja tyynet meret, 

sekä punaisen pääsylipun ja avaimet 

kahdelle.

Silloin kun taivas nauraa,

pitäisi olla helppoa nauraa sen kanssa.

Kun se nauraa, tuntuu kuin sisälläni ei olisi mitään.

 Silloin kun harvoin sytytän savukkeen, ja
silloin kun usein jätän syömättä,

minä mietin, mitä elämän pitäisi olla.

Silloin kun taivas itkee, 

on turvallista itkeä mukana.