toivon symboli

Herään, ja halaan koiraani, joka heiluttaa mulle häntäänsä. Se varmaan sanoo hyvää huomenta.

Aamupalaa. Puuroa tuolta, maitoa täältä, sokeri on tuossa ja mustikoista tässä. Ruispala pussista ja beceliä päälle, oho kurkku on lopussa.

Suihkuun ei ehdi, vain puoli tuntia aikaa. Hiukset kiinni ja ripsiväriä. Vaatteet päälle ja kengät jalkaan. Ulos.

Missä bussikortti? Painan numeroa kaksi.

Bussi hurisee, juna kolisee ja tärisee, ratikka rymisee, ja vieressä haisee juoppo mies

Kengät kopisee asfaltilla, ja myös rappukäytävässä. Odotustilassa tuoksuu tutulta. Pesen käteni tutulla saippualla, se tuoksuu sitruunalle. Punainen sohva odottaa ja me jutellaan.

Neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin sanon iloisesti moi moi, puen takin ylleni, kävelen kävelen kävelen, soitan kännykällä, josta loppuu pian akkua, ja kävelen kävelen kävelen. Kiertelen ja kävelen. 

Sovitaan, että tavataan rautatientorilla. Sitä ennen ehtii syödä lounasta.

Astun sisään, rasva tirisee ja nugetit tuoksuu. Kanasalaattia minulle ja light colaa. Maha on täynnä.

Punaiset hiukset ja iloiset kasvot, toiset iloiset ja ihanat kasvot. Coffee house ja kaksi teetä sekä yksi kaakaoa. Minulle teetä, rooibos vanilja haudutettuna, nam!

Kiire kiire kiire, liput pitää hakea. Korot kopisee ripeästi asfaltilla. 

6,80e. Aavikon kukka. Lopussa kyyneleet silmissä. Karkkia en syö, vaikka ostin. pari palaa mandariinia kylläkin.

Texas & chicken wings. Suuhun menee 3, nam!

Bussi hurisee, maha ei murise. Kasvoilla on hymy ja mielessä tyytyväisyys. Silmiä nukuttaa.

Kotona ollaan! 

Salkkarit...

iltapalaa ja muffini, nielen nautinnolla leffakarkit
100g, se on normaalia.

2000 kaloria päivässä on normaalia.

Eikö olekin?

Normaalia on elää!