Yksi lähettää viestiä, toinen kuiskii salaisuuksia korvaan. Minä vain istun ja tuijotan jonnekin. Kuuntelen, kuinka järjestyksenvalvojat puhuttelevat juopunutta miestä, joka kailottaa suureen ääneen. Mummot pyörittelevät silmiään ja pudistelevat päitään. Ne ajattelevat: "miten tuohon kuntoon voi päästää itsensä." Nuori varakkaan näköinen mies niistää punaista ja rohtunutta nenäänsä. Oranssit penkit täytyvät ihmisistä. Musiikki pauhaa tytön korvissa, ja minunkin korviini jää soimaan piip piip piip, kun siirrytään pysäkiltä toiselle. Naisella on liian laihat jalat ja surulliset silmät. Tyttö puhdistaa vanhanaikaisia silmälasejaan, jotta voisi nähdä paremmin. Toinen nainen ei voi nähdä edes silmälaseilla, hänellä on nelijalkainen ystävä mukanaan auttamassa. Isomahainen mies kulkee ontuen ohi jättäen tunkkaisen hien hajun leijailemaan ilmaan. Minä vain istun ja näplään lapasiani. Piip piip piip ja ovet sulkeutuvat taas. Kaksi minuuttia vielä, sitten nousen ylös, otan tukea hohtavasta tolpasta ja astun ihmisvirran mukana ulos.
Porrasmatka kestää ikuisuuden. Ne liukuvat hitaasti ylöspäin kuljettaen ihmisiä mukanaan. Ulkomaalainen nuori mies hymyilee minulle, käännän pikaisesti katseeni muualle. Siirrän katseeni kenkiin. Takaa kuuluu vaimeneva piip piip piip. Ihmisten puhe muuttuu ääntenmereksi, ja minua janottaa. Portaiden päässä on tutut kasvot, joissa on tuttu suu, joka moikkaa minua tutulla äänellä. Ja tutut kädet kietoutuvat ympärilleni halatakseen minua. Minä halaan takaisin ja hymyilen, ja tutut silmät vastaavat hymyyni hymyillen.
Me lähdemme ostamaan juotavaa K-supermarketista, ja kaikki on ihan tavallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti