Leivän murusia pöydällä
puhallan lattialle, kädellä pyyhkäisen
menkää muualle, älkää muistuttako
tiedän, söin
anna mun ajatusten jo olla
murheen murusia ympäri
huonetta, yritän lakaista maton
alle, työntää piiloon sängyn alle
tai taakse kaapin
yksin on mahdotonta korjata
suuri määrä muruja,
vain ne voi auttaa,
ja tiedän et ne auttaa,
ja ne tahtoo
yhdessä ne puhaltaa murheen muruset
mun peitolta pois
ja pitää huolen ettei
ne enää tule takaisin
mut ei,
en anna tai
salli,
yksin mun on selvittävä ja
sotkuni siivottava
mut ehkä olis
aika ylpeys niellä
vai kuinka,
mut ei
lakaisen edelleen,
ja puhallan ja puhkun,
muruset vaihtaa paikkaa
ei vähene ollenkaan
tiedän sen et ne ei
vähene mut yritän
edelleen
ja ylpeyttäni
samalla
jo pureskelen
sekä kynsiä myös
sekä kynsiä myös
en tahdo
jäädä yksin,
tahdon ne auttamaan
ja ne tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti