huokaus

Playstation sammui, isän läppärikin sammui, valot sammuivat yksitellen toinen toisensa jälkeen, äiti vaipui uneen ensimmäisenä. Veli otti äidistä heti mallia. Isän nenän edessä oleva telkkari välkähteli ärsyttävästi. Sitten sekin loppui.

Hiljaisuus. Kellon tikitys kuuluu selvästi huoneeseeni. Hakiessani keittiöstä vettä huomasin, kuinka katulamput valaisevat yllättävän paljon olohuonettamme. Kadun valot saavat huoneen näyttämään sinertävältä. On niin hiljaista ja elotonta. Kun avaan hanan, veden lorina jylähtää kaikumaan tyhjään tiskialtaaseen. Säpsähdän hieman. Päivän hiljaiselta kuulostavat asiat alkavat kuulostaa yön alkaessa ja hiljaisuuden saapuessa paukahtelevan kovilta.

PAM PAM PUM PUM - MIELESSÄNI TAPAHTUI PAMAHDUS-RÄJÄHDYS

Kaikkien silmät painuivat kiinni,

(he eivät ole näkemässä,

hyvä niin.)

silloin minä avasin suuni. 

pum ru pum o pam k pam riks poks a auts pum a  

!!!!!!!!!!

Äiti oli ostanut 200 gramman toffee-karkkipussi-i-i-in-in minulle. Söin siitä noin pu-puolet. Äiti osti paussi välipalakeksejä ja patukoita. Söin kaksi kaura-omena patukkaa sekä kaksi mansikka-jugurtti keksiä. Otin käteeni kaksi vaniljan makuista Brunbergin suukkoa isosta rasiasta ja otin kaksi ruispalaa becelillä. Söin ne. Otin yhden Pågenin pikkuisen korvapuustin, söin senkin. Vettä, paljon vettä. Pissalle. Vettä. Pissalle. Pepsi maxia. Paha turpoaa-aaa-a-aa--a. Ruokaa ruokaa ruokaa. Syön syön ja syön ja syön.

YÄK, HYI. VOI VITTU. SAATANAN LÄSKI.  

Läpsin kämmenillä naamaani. Puristelen mahaani. Mittaan vyötäröni. Voi vitunvittu. Kurkussa on inhottavalta tuntuva pala. Kyyneleet tulevat silmiin ja kiroan lisää mielessäni. Kiljun ja raivoan sisäisesti.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

pum ru pum o pam k pam riks poks a auts pum a  

!!!!!!!!!!

Mittaan vyötärön uudestaan. Käyn pissalla ja mittaan uudestaan. Hypin muutaman haarahypyn ja mittaan uudestaan. Mittaan myös reidet, pohkeet ja taas reidet ja vielä kerran vyötärön. Hypin lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Koira havahtuu liikeeseeni, se asettuu odottamaan unta oveni eteen. Voin selvästi kuulla oven läpi sen huokaisevan samalla, kun se kellahtaa makuulleen lattialle. Aivan kuin sekin olisi pettynyt minuun. Pian se näkee jo koiran unta. Minun uneni on kamalaa painajaista. Voisinko jo herätä tästä tai nähdä mieluummin prinsessa unia?

Vannon joka päivä, että: "huomenna sitä ja ensi viikolla tätä, ensi viikolla menee niin ja näin ja sitten onnistun. Tämä oli viimeinen kerta, en enää ikinä jne..."  Tällä kertaa en lupaa tai vanno yhtään mitään.

...mutta toivon kuitenkin, että olisin parempi.