Mua ei estä mikään!
Niin se on! Mua ei estä mikää. Nyt mun päälimmäisin tunne on tarmo, seuraavana on vitutus, sitten into, sitten huvitus, sitten epäillys, sitten nolostus, sitten ärtymys, sitten pettymys ja sitten jännitys, sitten hermostuneisuus.Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka kauan. Olen jotenkin sekava. Tänäänkin söin kuin pieni porsas, mutta i-han sa-ma, en jaksa välittää. En jaksa ahdistua. Voisin vaikka syödä yhden suklaapatukan lisää. Tai no en nyt ihan. Mut kuitenkin... ei pari tiistai- ja torstai-ahmimista kaada mun 'unelmaa' ja tavoitteita. Mä jaksan edelleen yrittää. Haukuin tänään poikaystävälle itseni ihan lyttyyn, mm. epäonnistujaksi ja luuseriksi. Rämmin itsesäälissä varmaan lähes toista tuntia. Mutta hei, en mä ole luuseri. Mä en luovuta - silloin kun luovuttaa, on luuseri ja epäonnistuja.
"Mä pystyn siihen mä pystyn siihen mä pystyn siihen mä pystyn siihen mä pystyn siihen."
Luultavasti tämä on vain todistelua itselleni. Ihan hävettää kirjoittaa tällaista, mutta mun on pakko hokea tätä itselleni. Aika säälittävää, eikö?
EI!
Mua ei estä mikään, lälläslää!
Alkaa ihan naurattaa tämä, ja samalla kun nauran, kaikki ruuat hölskyy mun mahassa. Huoh, just joo... hahahohohehehihihii.
Pyydän anteeksi tätä idioottia postausta<3
ja! tervetuloa uusia ihana lukija.
aamupainoliini: 53,0kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti