perjantai 12. helmikuuta 2010

kaikki vastuu on minulla

Mä en oikein tiedä, mikä mä olen. Tai kuka mä olen. Musta tuntuu, etten mä tunne itseäni. En tiedä, mitä haluan nyt, huomenna tai tulevaisuudessa. En tiedä, mitä elämä on. Minkälainen mun elämä on? Mitä siihen kuuluu? En minä tiedä. Mä tunnen itseni vieraaksi omassa kehossani, inhoan kroppaani. Musta tuntuu kummalliselta maata sängyssäni, ihan kuin se ei olisi minun tai en kuuluisi sinne. Tämä paikkakunta tuntuu liian pieneltä, haluan nähdä enemmän. Mutta, vaikka vaihtaisin paikkaa, niin en löytäisi sitä mitä haluan. Se johtuu siitä, etten tiedä, mitä haluan ja siitä, etten tiedä kuka olen.

Minulla on sairaus. Niin inhottavalle kuin se kuulostaakin - minä tosiaan olen sairas. Minä olen tyttö, jolla on vaaleat hiukset, jonka aamupaino oli tänään 53,6kg ja joka on 168cm pitkä. Minä olen sairas. Minä osaan soittaa kitaraa ja laulaa. Tykkään musiikista ja kesästä. Mutta määritteleekö se, että mistä minä tykkään, että kuka minä olen? Määritteleekö painoni tai pituuteni minut? Tai hiusten väri? Minusta tuntuu, että ainut mikä minä olen, on sairas. Minä sairastan. Sairastan masennusta ja syömishäiriötä. Mutta mitä syömishäiriötä minä sairastan? En tiedä sitäkään. Minulla ei ole anoreksiaa. Minulla on kuukautiset, silloin minulla ei voi olla anoreksiaa. Minä syön joskus vähän, joskus normaalisti ja joskus ahmin. Useimmiten ahmin, nykyään. Ennen paastoilin ja söin kuin lintu. Nyt syön kuin porsas ja lihon, vaikka haluan laihtua. Inhoan läskejäni ja näen itseni läskinä, vaikka monet sanovat minun olevan normaali. Syön ahdistukseeni ja olen syömättä ahdistukseeni. Ahdistun, kun syön ja sitten en syö, ja ahdistun kuitenkin. Minulla ei ole bulimiaa... tai ehkä on. Vähän. Jos minulla ei ole bulimiaa, eikä anoreksiaa...eikä minulla voi olla ortoreksiaakaan tai BED:iä, niin mikä minulla on? Ednos? Epätyypillinen syömishäiriö: oireet eivät sovi mihinkään muuhun syömishäiriöön. Olen epätyypillinen, minua ei voi määritellä. En kuulu minnekään tai sovi mihinkään. 

Olenko vain tyttö, joka on sairas. Tyttö, jolla on vaaleat hiukset, ruskeat silmät, joka painaa noin 54kiloa ja on 168cm pitkä, joka osaa soittaa kitaraa ja laulaa, joka tykkää musiikista ja kesästä. Olen tyttö, joka ei tiedä kuka tai mikä hän on ja millainen hänen elämänsä on tai millainen hän haluaisin sen olevan? Olen tyttö, joka haluaa kaiken ja ei mitään. Olen tyttö, joka on sairas. Ehkä olen tyttö, joka haluaa olla terve, mutta ei tiedä haluaako sitäkään sittenkään. Tai uskaltaako tai haluaako. 

Ehkä minusta tuntuu, että ilman sairautta ei ole enää minua. Kuka minä olen, jos tämä sairaus viedään pois? Jos minussa ei ole enää mitään sairasta. Niin mitä sitten jää? Se on pelottavaa. Ja kaikki vastuu on minulla.

1 kommentti:

  1. Kategorisointi on tarpeetonta. Sairas on aina sairas mutta kaikki sairaat ovat kuitenkin samalla viivalla. Se, että päätät parantua vaatii hurjaa motivaatiota ja sisua.

    VastaaPoista