ilmoitustaulu

Kurkkuun pistää ikävästi ja nenä vuotaa. Ei, en halua tulla nyt kipeäksi. Ja ou nou, nenä on saanut myös koristukseksi hienon finnin, ja perjantaina on wanhojentassit. Äkkiä finnivoiteet ja rasvat esiin kaapeista ja nenään kaikki ja lisäksi teetä naamaan suuhun siis kurkkuun siis mahaan! Mahaan on eksynyt myös muutama jännityksen perhonen leijailemaan. Minä tunnetusti jännitän ja stressaan i h a n    k a i k k e a - kaikkea kivaakin. Perjantaihin mennessä mahani on varmaan jo ihan pullollaan perhosista ja silloin sinne tuskin mahtuu muruakaan ruokaa - mutta sehän on vain hyvä.

 Paino ei ole tippunut paria sataa grammaa enempää. Olisin niin halunnut painaa wanhojentansseissa 52 kiloa, mutta se jäi nyt vain haaveeksi. Kun palaan takaisin kouluun 12.4 aion painaa enintään 51 kiloa. Tiedän, että pystyn siihen. Pystyin kesälläkin laihduttaa lähes 7 kiloa. Miksi en pystyisi siihen taas?

Saan luultavasti muuten aloittaa joogan. Olen siitä tositositositosi innoissani. Eihän se tosin ole mitään niin kuluttavaa liikuntaa, mutta silti! En ole saanut liikkua luvan kanssa moneen kuukauteen, ja nyt on ihanaa päästä harrastamaan jotain. Aloitan luultavasti hot joogan, joka kuluttaa enemmän energiaa kuin tavallinen jooga.

Aikaisin lauantai-aamuna minun täytyy raahautua silmät ristissä autoon. En usko, että saan yöllä tunteja täyteen wanhojen jatkojen takia, mutta jatkan uniani sitten autossa. Olemme siis lähdössä isän kanssa mummeille keski-suomeen. Mun mummi muuttaa ja isä ja sen veljet menee auttamaan muutossa. Minä menen toiselle mummille yöksi, äidin äidille. Lisäksi tämä isän äiti, joka muuttaa, joutuu leikkaukseen. Sillä on syöpä. Ja iskä menee katsomaan, kuinka se pärjäilee. Tää mummin sairaus huolettaa ja harmittaa mua. Onhan mun mummini jo aika vanha, mutta en siltikään suostu hyväksymään ajatusta, että hän nukkuisi pois. En kestä edes ajatella sellaista. On kuitenkin nyt tosi mukavaa ja ihanaa nähdä mummeja. Viimeksi näin heitä...olikos se syksyllä...joskus lokakuussa, melkein puoli vuotta sitten. Käyn myös ensi viikon alussa serkkujeni mökillä moikkaamassa serkkuja ja setääni. Varmaan pääsen hiihtämään ja luistelemaankin.

...yksi juttu ahdistaa ja ärsyttää vielä. Sain eilen järkyttävän allergisen reaktion lääkkeestä, jota syön, Seronilista. Polvia, polvitaipeita, reisiä ja pakaroita alkoi kutittaa ihan ällyttömästi, ja oli aivan pakko raapia. Se oli sietämätöntä. Sitten huomasin, kuinka kaikkia nuo ko. kohdat täyttyi sellaisista nokkosen pistokselta näyttävistä paiseista. Ai että kutitti koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Arvasin heti, että se johtui lääkkeestä. Pakkausselosteessa nimittäin luki juuri noita oireita, joita minä sain. Niin, no soitin terapeutilleni ja hän sanoi, että minun täytyy lopettaa lääkkeen käyttö. Juuri kun olin päässyt terpalle kehumaan, kuinka kaikki alkaa mennä vähän paremmin, niin sitten saan jonkun reaktion ja lääke täytyy vaihtaa. En kestä taas tätä pelkoa ja ahdistusta siitä, että lihottaako se uusi lääke vai ei. Tuntuu, kuin olisin jo nyt lihonut viisi kiloa, vaikka en ole vielä edes saanut tietää uuden lääkkeen nimeä. Inhottavaa.

Nyt etsin netistä jonkin mukavan kotijumpan ja otan tavaksi tehdä sitä 4 krt/vk. Ajattelin myös, että voisin kokeilla noudattaa jotain dieettiä, ehkä voisin tehdä 2468 -dieetistä oman version esim. 800, 1000, 1200, 1400. Luulen, että tuo olisi järkevämpää, jos aion jaksaa liikkuakin. Ja nyt se jumppa.