Keskiviikkoiltana täällä Etelä-Suomessa satoi ensilumi. Alkuun ulkona näytti tosi kauniilta ja ihanalta, mutta ulkonäköhän saattaa pettää. Ihanuus oli kaukana torstaina aamuna, kun kiiruhdin bussipysäkille. Sukat ehti kastua jo siinä 200m matkalla. En mä nyt vielä mitään kunnon talvikenkiä ollut hankkinut vaan sellaiset sairaan liukkaat saappaat ostin silloin tiistaina jumbosta, eikä niitä sitten tuonne loska-säähän voinut laittaa jalkaan. Päätinkin sitten yhtäkkiä torstaina lähteä koulun jälkeen ostamaan talvikenkiä keskustasta. Mielessä oli jo tietyt kengät ja tilillä juuri sopivan verran rahaa. Kävelin ällö loskasateessa juna-asemalle ja menin keskustaan. Oli muuten loistava idea lähteä sinne - vältyin ikäviltä ruokailuilta, jotka olisivat odottaneet kotona.(koska äiti on ollut sairaslomalla to ja pe.) Noh, ostin Biancosta iiiiihanat kengät, rakastan niitä! Tuli hetkeksi tooosi hyvä mieli. Kiertelin myös vähän vaatekauppoja läpi, mutta ahdistuin liikaa kun joka paikassa pitää olla helvetin peilejä, joista joku epämiellyttävä ilmestys tuijottaa takaisin. Päätin siis lähteä kotiin.
Bussimatkalla koin oudosti hassun mukavan kokemuksen, nimittäin huomasin, että suomalaisistakin löytyy ystävällisyyttä ja sosiaalisuutta. Siihen bussiin nimittäin tuli Viikin kohdalla nainen, joka kaiveli laukkuaan ja kailotti kova äänisesti jotain menemisistään kuskille, en tarkemmin saanut selvää mistä oli kyse. Sitten tämä ko. nainen kääntyi muitten matkustajien puoleen ja kysyi et olisko kellään lainata sille bussilipun verran rahaa et se pääsis johonkin tärkeään tapaamiseen ja arvatkaa, TODELLA MONI, siis oikeasti varmaan kaikki siinä bussissa olleet ihmiset alkoivat kaivaa taskujaan/laukkuaan. Eräs vanhempi rouva sitten lainasi tälle naiselle rahaa. Ja vielä lisäksi aikaisemmin hiiren hiljaisessa bussissa alkoi keskustelu siinä kohdassa, johon tämä rahaa lainannut nainen meni istumaan. Ihmiset keskustelivat keskenään asioita. Siis kuvitelkaa, suomalaiset, toisilleen ventovieraat ihmiset keskustelivat keskenään. Mulle se oli iloinen hetki...jotenkin. Haha.
Syömiset on mennyt päin persettä, sanoo 'terveen puolen' ääni, ja niin sit tietysti päin vastoin sanoo se toinen puoli...Joo siis sellasta 1000kcal luokkaa joka päivä. Skippaan lounaan, skippaan välipalan, skippaan viel ton ja ton, no korvaan ton, ei oo paha jos en tota ota jne. Hmm, joo..en jaksa enempää analysoida tällä kertaa syömistä. Ärsyttää enimmäkseen nyt koko asia. Vittu kun elämässä on muutakin kun tää saatanan syömishäiriö, mutta kun...ja siitä sitten vois taas jatkaa asiaa, mut en jatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti