ihan äsken olisi ollut vasta toukokuu, kun koulu loppui ja kesäloma alkoi. Kohta on jo joulu, enää n. 8 viikkoa aattoon, ihan hullua. En yhtään jaksaisi mitään jouluhössötystä, lahjojen ostelemista jne. Enkä todellakaan kestä ajatusta niistä ruuista ja siitä SUKLAA määrästä, jonka saa aina lahjaksi. Mun pitäis jotenkin oppia käsittelemään tätä mun ahdistusta. Ahdistun siitä mitä olen tehnyt, teen, aion tehdä tai siitä -mitä tulee tapahtumaan tai -tulee ehkä tapahtumaan. argh!
Tänään on äitin ja iskän kihlajaispäivä ja iskä haluaa viedä koko perheen illalla Rossoon. Miksi hitossa se ei voi viedä ainoastaan äitiä sinne vaan meidät kaikki? Ehdin tänä aamuna syömään jo aamupalankin, ja melko ison sellaisen. Olisin tietty skipannut sen, jos olisin tiennyt tästä ravintola reissusta. Epäreilua, että mut raahataan sinne, vaikka kaikki tietää, että se on mulle yhtä tuskaa.
Nyt hipsin tuonne kylmään säähän määränpäänä tarjoustalo. Aion mennä moikkaamaan kaveriani, joka on siellä töissä ja samalla ostaa kasvovettä ja vanulappuja. Sen jälkeen varmaan kävelen mahdollisimman pitkää reittiä kotiin, valmistuakseni tähän "ravintola koitokseen".
ps. aamupaino 52,1 ah
huomenna varmaan 100
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti