1. adventtisunnuntai

Olin viimeyön poikaystävälläni. Hän sai taas kerran kuunnella monta tuntia ahdistunuttavalitusta mun syömisistä ja läskeistä. Jos olisin hän, en todellakaan jaksaisi kuunnella itseäni. (Anteeksi C, että olen tällainen).

En oikeastaan tiedä, mitä kirjoittaisin. Tämä on vähän tällaista turhanpäiväistä mutinaa.

Nooo, huomenna on terapia aika... Punnitus odottaa varmasti. Siitä on jo kolme viikkoa kun viimeksi otettiin paino. En kestä sitä suurenevan luvun näkemistä. Ja miitää ihmettä, huomenna on myös viimeinen päivä marraskuuta? Juuri äskenhän tämä kuu vasta alkoi. Nykyään päivät, viikot ja kuukaudet menee ihan älyttömän nopeasti. Tuntuu, että en ole edes tehnyt mitään vuonna 2009, ja kohta tämä vuosi jo loppuu.

Olen kuunnellut koko tämän viikon samoja biisejä. Lady Gagan Telephonea ja Alejandroa. Hah. Yleensä en tykkää kyseistä musiikki -tyylistä, mutta nuo on kieltämättä ihan mukaansatempaavia biisejä. Teen tosi usein juuri näin, että kuuntelen samoja biisejä pari viikkoa - kulutan ne loppuun - sitten kyllästyn totaalisesti enkä enää kestä kuunnella niitä.

Mun spagaatti harjoitukset sujuu hyvin. Kohta se menee jo! (no ei ihan vielä. Harjoitteluun menee varmaa vielä monta kuukautta, mutta parempi olla optimistinen.) Yleensä olen siis todella pessimistinen. Ajattelen aina pahinta ja, etten ikinä pysty mihinkään ja että kaikki menee aina huonoiten mun kohdalla. Nyt olen päättänyt yrittää ajatella valoisammin asioista!

Ja C lupasi mulle sen lahjan sitten, kun saan spagun hihiii arvasin!