Huomenta! Eilen mulla oli taas sh-keskuksessa terapia käynti. Äh, oli osalta ihan mukava käynti mut sit toisaalta taas ei. Noo siinä mielessä mukava, että helpottaa tavallaan edes hetkeksi kun saa jutella jollekin, mutta siihen se sitten jää. Aluksi terapeutti kysyi multa taas, että miten on mennyt niin kuin se kysyy melkein joka kerta ensimmäiseksi. Vastasin, että hyvin (sairas puoli) ja sanoin myös kierrellen, että -eli terveen minän kannalta mulla on mennyt huonosti. Tuntuu vähän pelottavalta, kun itse en enää siis koe sitä edes huonosti menemisenä, jos skippaan lounaan ja välipalan (kuten esim. tänään ja useina muina päivinä) ja syön 900kcal/pv... Se tuntuu ihan normaalilta mulle, joskus/usein jopa liialta. Eli hyvin on mennyt? Keskusteltiin sitten siitä, että onko jotai tapahtunut, joka vois vaikuttaa siihen, että sh-ajatukset on voimistunu, en syö enää Start-listan mukaan ja, että sitä on vaikea noudattaa ja yleisesti siitä, että paino on tippunut. (Se oli 52,5 vaatteet päällä ja omena, mandariini ja cokis zeroa mahassa. Sairas-puoli oli innoissaan.) No siis ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. Masentaa vaan tää talven tuleminen kun on kylmää ja pimeetä. Kavereitakaan ei oikeen ehdi näkemään tai ei oikeastaan edes jaksa tai kiinnosta olla kovin sosiaalinen. Ainut asia, joka tuntuu tärkeältä on laihtuminen.
Ärsytti myös ihan suunnattomasti se, että terapeutti laittoi mut kertomaan sille anoreksian plussat ja miinukset eli mitä hyvää mulle seuraa siitä, että laihdun ja sairastan, ja vastakohtana, mitä huonoa siitä seuraa. Ensin luettelin plussia, sitten seuraavaiksi sohvalla kiemurrellen luettelin miinukset. No, miinuksiahan tuli enemmän. Ja huomattiin, että plussia (= tyytyväinen, kaunis, onnellinen, uusia kavereita, hyvä elämä, kaikki paremmin jne.) en ole edes vielä saavuttanut (vaikka kaiken järjen mukaan olisi kuulunut). Sen sijaan olen eristäytyneempi, masentuneempi, ahdistunut, läskimpi päivä päivältä ja ruma edelleen... Tämän +/- -homman tarkoitus oli näyttää, että anoreksiasta ei seuraa hyvää... niin no mutku mutku. Häh, ei mulla ole anoreksiaa? Anorektikot ovat laihoa, mä en. Pidänkö mä itseäni edes sairaana. En oikein tiedä. Jotenkin tuntemukset heittelee puoleen ja toiseen. Mulla on hyviä ja huonoja päiviä. Niin, no kai tää kaikki kertoo sen, että mä olen sairan. Voi vittu, en mä tiedä. Mutta yritän parantua tai jtn? Vai yritänkö edes. Miksi teen ihan päin vastoin kuin pitäisi. Onko tosissaan yrittämistä, että en noudata terpan antamia ohjeita mm. starttia? Entäs se että liikun kuluttaakseni ja valehtelen syömisistäni? Tai yleisesti se, että laihdutan? MITÄVITTUAMÄTEEN? Haluan parantua. Mutta ei tämä kuulosta kovinkaan parantumismyönteiseltä, tiedän.
Niin tiedän, että mulla on:
-uniongelmia
-keskittymisvaikeuksia
-kylmä vuorokauden ympäri
-väsy 24/7
-reisien ja muutenki jalkojen puutumista (sellasta ärsyttävää)
-ja tiedän, että mun pitäis lihoo, jottai saisin alkaa urheilemaan, ja jotta yleensä alkaisin voimaan paremmin ja kaikki noi edellä mainitut oireet lähtis pois.
Niinjoojuu, tiedän monia muitakin asioita, en vaan tiedä miten pystyn tähän. Paranemiseen siis.. lihomiseen, syömiseen. Apua! Eihän kukaan pysty tekemään jotain sellaista, jota ei oikeasti ja yksinkertaisesti halua tehdä. Haluan siis parantua, noh tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Haluan olla laiha. (niin kuin tuolla alussa jo kirjoitin)
Äh, en ole sairas. Voin ihan hyvin. Voin vielä paremmin sitten, kun vaaka näyttää 49<3 en malta odottaa sitä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti