Mä haluaisin ystäviä tai kavereita, joilla olisi myös lapsi/lapsia. Haluaisin siis tuntea muita nuoria äitejä, miksei isiäkin, mutta lähinnä haluaisin naispuolisia uusia ystäviä. Mulla ei ole ketään ystävää, joka olisi samassa elämäntilanteessa mun kanssa. Joskus kaipaisin vertaistukea.
Kirjoitin aiemmin, että haluaisin laihtua. Olen muutama päivä takaperin tuijotellut peilistä mun mahaa. Mikä siinä mahassa on aina niin pielessä. Oli se sitten minkälainen tahansa niin se ei ole koskaan hyvä tai sopiva. Nyt sitä koristaa rumat raskausarvet ja se pömpöttää. Ystävät lenkkeilee, mä en. Pitäisikö mun? Olisinko sitten parempi? Ehkä, ehkä en.
Sanoin, ettei tässä ole nyt kyse mistään syömishäiriöisestä laihduttamisesta. Suunnittelen silti pudottavani noin 6 kiloa, joka on jo suhteellisen paljon. Enhän mä nytkään ole ylipainoinen tai sillä rajallakaan. Kaapissa houkuttelevat pienet kesävaatteet - boyfriend farkut - joita käytin keväällä 2010, kun olin laiha. Haluan vetää ne taas jalkaani. Ne ovat niin kivat, ja kuvat, joissa ne on mulla jalassa ovat myös niin kivoja. Näytän laihalta...
Ei tässä ole kyse syömishäiriöstä, eijoo... Mä vihaan tuota sanaa, syömishäiriö. Vihaan sanaa anoreksia. Jotenkin mulle tulee aina etova olo, kun sanon sen. Ei syömishäiriö kuulu mun elämään enää, vaikka jollain tavalla se roikkuu silti aina mukana. Vähän niinkuin vanha ystävä - ei ole enää osa mun elämää, mutta välillä silti moikkaillaan.
Joskus tekee mieli soittaa ja kysyä, voidaanko taas olla bestiksiä.
Ymmärrän tuon sun kirjoituksen hyvin.
VastaaPoistaMulla on tuon mahan kanssa ollu aina sama homma. Se ei ole ikinä näyttänyt hyvältä, vaikka olinki laiha. Kattelin taas vanhoja kuvia ja voi että olisi kiva jos mulla olis vielä se maha ennen raskautta. Ei se ollut mikään pömppis, joksi sitä silloin luulin, vaan se oli sellainen maha josta nyt vain haaveilen...
Ymmärrän myös tuon syömishäiriönki. Siitä on niin vaikeaa päästä eroon kokonaan. Se just niin kuin sanoit roikkuu mukana. Jaksamisia sen kanssa.
Ja ymmärrän tuon vertaistuenki. Itse oikeastaan aloinki kirjoittaan ja lukemaan blogeja, et löytäis vertaistukea, ku ei mulla ainakaan ole samassa tilanteessa olevaa ystävää tai edes kaveria.
Niih, aina on vaan jotenkin aivan liian kriittinen itseään kohtaan:( Vanhojen kuvien kattelusta tulee mulle usein huono fiilis, vaikka kuvat ois voituki ottaa ihan kivoina hetkinä. Täytys vaan ehkä poistaa koneelta kaikki sellaset kuvat, jotka "ärsyttää" tai niistä tulee huono fiilis, ja ottaa tilalle nykyhetkistä enemmän kuvia:)
PoistaKiitos tsempeistä!
Ja katoin muuten sun viimesimmän päivityksen. Tosi kivan näköset hiukset sulla nytte. Mä oon aatellu kans leikkaa kutakuinkin saman pitusiks omat hiukseni:)
Hyvin kirjoitettu ja ymmärrän sua <3
VastaaPoistaMäki vihaan sanaa anoreksia eikä mul oo enää mitää tarvetta laihduttaa itteeni sairaanloisen laihaksi, haluan vain näyttää laihalta ja tuntuu et se roikkuu aina jotenkin mukana esim eilen mun poikakaveri sano mulle, että en mä parane koskaan, koska mä puhuin jostain karppauksesta :/ Ehkä anoreksia ajatuksista ei pääse koskaan eroon vaikka ei oliskaan enää laiha :S Mut tärkeintä on oikeesti olla normaalipainossa, et ei tapahdu mitään, koska alipainossa sydän voi pettää, luut ja hiukset voi mennä pilalle ja kaikkee!
Munkaan kellään kaverilla ei oo lapsia, mut mun serkuilla sit on, mut en mä niitten kaveri oo.
Oot nätti :) <3
Kiitti<3:) Itsekin näytät nykyään niin hyvältä!:)
PoistaKai se on niin, et ne ajatukset roikkuu jollain tapaa aina mukana, läpi elämän. Mutta ajan kanssa niiden kanssa oppii elää, sillä tavalla, ettei anna niiden vaikuttaa elämään millään tapaa. Ne vaan on, ja antaa olla. Mutta eihän sitä voi tietää, mitä käy. Voihan ne hävitäkin ihan oikeesti jossain vaiheessa. Pääasia on, ettei enää koskaan anna sairaudella pikkusormen kynttäkään! Muuten se vie taas koko kropan.
Tsemppii loppuodotukseen! En malta oottaa, että teijän pikkunen syntyy:)
Moikka. jaksamisia "syömishäiriösi" kanssa. Käytkö paljon puistoissa jne, siellä tutustuu suht helposti toisiin äiteihin jne.. ?
VastaaPoistaMoips. Kiitos :)
PoistaPuistoissa ei itseasiassa olla käyty vielä juuri ollenkaan. Nyt kun Leo on suunnilleen 6,5kk niin vois kyllä alkaa käydäkin. Yhden kerran ollaan keinuttu, muttei pihalla ollut muita kuin me:D
Täytyy lyöttäytyä sellaiseen puistoon, jossa on paljon mammoja;). Kiitti vinkistä!
kannattaa käydä sellaisissa "asukaspuistoissa", niissä on yleensä eniten ihmisiä. Me käydään Taivallahden puistossa, että jos joskus pyörit sielläpäin niin mun seuraan voi ainakin lyöttäytyä:D mullakaan ei ole yhtään äitikaveria, pelkästään sellaisia 10v vanhempia hyvän päivän tuttuja..:)
Poistaperkkaan asukaspuisto on hyvä:)
Poista<3
VastaaPoistalenkkeilet, jos siltä tuntuu, jos on oikeet motiivit. älä tee mitään sen takia et haluut laihtua, ees vähääkään. koska siitä se sit lähtee...
syy miks mä oon lenkkeilly on et haluun olla terve vielä 80-vuotiaana, kyetä käymään ite vessassa ym. en tajuu miks mietin tommosta, ku oon kohta vasta 19v...ei kukaan mun ikänen mieti tälläsiä!? jos oisin lähteny jälleen kerran "kesäkunnon" yms laihtumisen toivossa liikkumaan niin ei siitä varmaan tulis kunnolla mitään, tai sit menis överiksi.
sun masu on hyvä sellasena kun se on, mut koskaan ei vaikka kävelylenkki rattaiden kanssa oo pahitteeks :) ja toi sussujii ehdottiki et puistois vois tutustua! nii kannattaa varmaan kokeilla :)
Niiiiiiii, mä haluisin kyl käyä salilla! Tai jotain. Ihan vaan liikunnan vuoks. Oon niin pitkään karttanu liikuntaa just sen takia, kun pelkään ettei pysty harrastaa sitä positiivisella mielellä. Mikä vamma mun on?:D Toi kuulostaa niin oudolta. Ettei harrasta liikuntaa, kun ei tavallaan uskalla:D Tai se "ahdistaa"???
PoistaVaunulenkkei ollaan tehty, se ei tunnu mitenkään inhottavalta, koska oon Leon kanssa. Ehkä vois alottaa sillei et pidennän niitä kävelylenkkejä:)
Asut espoossa, vai muistanko väärin? :D
PoistaHelsingissä tätä nykyä.:) sitä ennen, kun vielä porukoilla asuin, asuin Vantaalla.
PoistaMe alettiin käymään puistossa kun puoli vuotta tuli täyteen. Ainakin sen ikäinen saattaa tajuta jotain keinumisesta:) Puistossa tapaa muita äitejä ja lapsia helposti, on vähän niinkuin "pakko" vääntää jotain keskustelua :D
VastaaPoistaNokka kohti puistoja siis;3 Ihanaa tosissaan, kun Leo alkaa olla just nyt kesällä puisto-iässä.
PoistaTervetuloa lukijaksi muutes :)))
Tottakai nuorella naisella tulee synnytyksen jälkeen ulkonäkökriisi :D laihduta ja kiinteytä vaan, jos haluat :)!
VastaaPoistaöh, sä et taida nyt oikein tietää mistä puhut? Ei se ole todellakaan mikään "tottakai", ei sellaista tule suinkaan kaikille ja Minnan aiemman tilanteen (ja nykyisen normaalin painon, josta ei oikeasti tarvitsisi laihduttaa yhtään) huomioon ottaen mä en kyllä alkaisi täällä julistamaan että laihduta vaan...Minna tuskin on täysin parantunut vielä anorkesiastaan, joten hänen käsityksensä laihdutuksesta tuskin on "yks tai kaks kiloo", vaan 99% varmasti laihdutus riistäytyy käsistä, ja sitähän ei varmaan kukaan pienen vauvan äidille toivo...
PoistaEttä Minna, ÄLÄ ala laihduttamaan vielä. Sulla ei ole mitään ylimääräistä mitä pitäisi laihduttaa! Ajattele sun lastasi ja sitä, että sä et pysty olemaan täysillä sen elämässä mukana jos nyt annat syömishäiriölle taas vallan. Ja ajattele tietenkin myös itseäsi, lue vaikka sun vanhoja tekstejäsi. Et varmaan halua siihen tilanteeseen takaisin nyt, kun sulla on J, lapsi, oma koti ja kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Ja mä LUPAAN, että keho muuttuu vielä. Jos et sä ole siihen nyt tyytyväinen niin muista ettei se ole vielä sellainen miksi se jää. Keho palautuu synnytyksestä yli vuoden, joten nykyinen tilanteesi (joka on HYVÄ jo nyt) ei kerro lopputuloksesta vielä mitään!
Anonyymin kommentissa on paljon oikeita asioita.
PoistaVälillä selailenkin vanhoja tekstejä, enkä meinaa tunnistaa itseäni niistä. Samalla muistan niin selvästi, miten kamalalta musta tuntui, kun kirjotin niitä.
Leo on isoin syy, miksi oon näin hyvässä kunnossa kuin oon. Ja lisäksi haluan nykyään olla terve myös itseni takia.:)
Mun ei pitäisi laihduttaa, koska se pilaa mun elämää siitä hetkestä lähtien, kun päätän et nyt mä laihdutan.
Unelmoin siitä,että pystyisin suhtautua ns. neutraalisti ruokaan ja liikuntaan ja että niiden suhde ois normaali - ettei se menis överiks kummankaan kanssa mihinkään suuntaan.
Haluan kiinteytyä ja olla hyvännäköinen, terveen näköinen, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja oikein. Kaikki tuo on ihan mahdollista, ainut mikä mua estää on ne rippeet sairaudesta mun päässä. Sitten kun ne on karistettu niin pystyn elää vieläkin vapaammin:)
Anna itsellesi ja kehollesi aikaa toipua raskaudesta. Olen kuullut, että raskaudesta ja imetyksestä palautumiseen menee jopa kaksi vuotta.
VastaaPoistaVoisiko raskausarpiin suhtautua merkkeinä kehon ainutlaatuisesta tehtävästä ja kantaa niitä ylpeydellä? Me äidit olemme tehneet ja teemme tärkeää ja korvaamatonta työtä, josta voimme olle ylpeitä - malja meille Ihanille Äideille! <3
Aina tuntuu, että kaikki pitäisi saada nyt heti.
PoistaTotta, maltti on valttia.
Häpeän jollain tavalla raskausarpiani, mutta haluaisin olla niistä ylpeä. Koska olenhan myös todella ylpeä pojastani!<3
Hei! Kommentoin nyt tähän kirjoitukseesi koska se jotenki kosketti mua (kummatki aiheet tässä koskee itseänikin) Itse kanssa mietin usein miksi ei lähelläni asu ketään samanikäistä äitiä kenen kanssa voisi viettää aikaa ja olisi se toinenki lapsi mukana. Joskus turhauttaa kun ei ne kaverit keillä ei sitä lasta ole oikein ymmärrä aina mua (varmaan aika tuttua monelle) Ajattelet tässä jotenki niin samanlailla kuin minä, olen itse ajatellut aloittaa kuntoilun, mutta yksin se ei koskaan maistu ja sitten into lopahtaa nopeasti kun on helppo keksiä syy siihen että jää kotiin sohvanpohjalle (mikä siinäkin on että on nii vaikea ottaa itteään niskasta kiinni) ps. jään muuten lukemaan sun blogia, tosi kiva :)
VastaaPoistaMeidän täytyy suunnata nenät kohti puistoja ja perhekerhoja. Itse ajattelin kokeilla:) Neuvolasta voi saada tietoa perhekerhoista. Ite aattelin myös, et olis kiva kokeilla jotain vauvajumppaa tai tanssia yms. Siinä sais samalla liikuntaa, se olis kivaa Leolle ja siellä vois ehkä tsägällä tutustua toisiin äiti-ihmisiin:) Ei yhtään hullumpi idea, vai mitä? ;)
PoistaKiitoksia, lämpimästi tervetuloa lukemaan!<3
Kiitos tiedosta :) Ja siis aivan totta, mietin itsekin tuota vauvajumppaa että vois olla kiva aloittaa. Olis kiva tutustuu paremmin samanikäsii äiti ihmisiin, ainakin täällä Tuusulassa ei pahemmin ole nuorempia äitejä, ei siinä mitää vikaa ole mut jotenki kaipaa sitä samanikäisyyttä.
Poistaps. Miten pääsen lukijaksi, en ole vielä löytänyt sellaista nappulaa :D