vaavikuumetta

Miten voikaan olla mahdollista, että mulla pukkaa vauvakuume tässä vaiheessa? Odotan niin malttamattomana, että tarvitsisin tosissaan jotain muuta ajateltavaa kuin vuorokausien ja viikkojen laskemisen.

Etsin käsiini kaiken informaation, mitä on saatavilla, niin netistä kuin lehdistäkin. Olen lukenut lukemattomat määrät synnyskertomuksia, olen perehtynyt vauvanhoitovinkkeihin ja lukenut imetyksestä, lukenut suosituksia eri tuotteista ja tavaroista, lukenut vauvaperheiden arjesta ja vauvan kehityksestä, lukenut ruuista, leikeistä,  vaatteista, rentoutumisharjoituksista. Olen etsinyt söpöjä vauvojen kuvia, ja vain tuijotellut niitä. Ihailen usein liikkeiden nettisivuilla vauvojen vaatteita ja intopiukeena hypistelen marketissa tuttipulloja ja sinkkivoidetuubeja. Aina kaupassa yksin ollessani kierrän vauvanruokaosaston läpi lukien ruokien nimiä, tarkistelen myös vaippojen hintoja ja silittelen samalla mahaani. Jään usein myös tuijottamaan ohikulkevaa vaunuilija-äitiä aivan kuin en olisi ennen nähnyt mitään vastaavaa.

Tuntuu, että isoja masuja, vauvoja ja äitejä ja isiä vilisee ympäriinsä juuri siellä, missä minä kuljen. Kaikki ovat raskaana. Vauvoja, vauvoja, vauvoja. Ja kaiken tämän malttamattomuuden lomassa on ihanaa hoksata, että minäkin tulen ihan ihka oikeasti saamaan vauvan. Tuolla mahassa se vielä jyskyttää, mutta pian se on täällä. Tuntuu niin epätodelliselta, mutta samalla todelliselta ja taivaallisen hyvältä. Pitkään synnytyskin on tuntunut kaukaiselta tapahtumalta, mutta kohta se on jo täysin ajankohtainen.

Huomenna tulee täyteen 35. rv. Pikkuinen, sua odotetaan jo kuumeisesti!