ahaa, ruokaa!

On tullut tässä herkuteltua viime päivinä vähän enemmän. Tänään olen syönyt kolme riviä suklaata ja pari kourallista maissilastuja. Eilen käytiin J:n kanssa grillillä, ja söin pari pikku pågenpullaa. Maanantaina söin palan sitruunakakkua ja tiistaina jotain herkkua vähän, jota en nyt muista. Välillä olen niin ahdistunut syömisistäni, etten pysty keskittymään yhtään mihinkään. Mietin vain sitä, että lihon ja lihon ja lihon, mä lihon, mä lihon, mun paino nousee, nyt se nousee, se nousee. Ihan hullua, ja tämä vie paljon voimia ja musta tulee vain vihainen.

Mä pelkään jotenkin sitä, että menetän kokonaan itseni kontrollin. Että kun nyt syön suklaata, niin syön suklaata myös huomenna ja ylihuomenna. Ja syön myös paljon kaikkea muutakin, ja näin ollen lihon ja lihon eikä syömiselle ja lihomiselle näy loppua. Pelkään, etten pysty lopettaa syömistä, joten välillä tuntuu paremmalta olla syömättä yhtään mitään, mutta sitäkään ei voi tehdä, koska tulee vain kamala nälkä. Ja nälkä johtaisi ahmimiseen.

Se joka ei ole koskaan kokenut itsensä kanssa tällaisiä tunteita ja ajatuksia tai käynyt itsensä kanssa keskustelua "syödäkö vaiko eikö syödä", niin ei voi arvatakaan, kuinka rasittavaa tämä on. Ja kuinka paljon aikaa ja energiaa tällaisten asioiden miettiminen vie. Ja kuinka turhauttavaa tämä on, kun olisi oikeasti kivempi vaan nauttia esimerkiksi raskaudesta ja pikkuisen tulosta ja siitä, että J:n kanssa menee paremmin ja voisi suunnitella enemmän tulevaisuutta ja mukavia asioita, mutta ei. Tämä kaikki paskan ajatteleminen varastaa suurimman osan mun ajasta. Eikä auta, että toinen sanoo "älä ajattele tommosia..", koska enhän mä ajattelisi, jos osaisin olla ajattelematta. Huoh...

Mutta! Eilen mä kuitenkin tajusin taas kertaalleen sen, että vaikka mun paino vielä nousisi loppuraskauden aikana esimerkiksi neljä kiloa, joka on ihan mahdollista ja normaaliakin, niin se ei muuta mitään mussa. Mä olen edelleen sama ihminen painan mä enemmän tai vähemmän. Mulla on edelleen samat ihmiset mun ympärillä ja tukemassa mua. Kukaan ei hylkää tai pidä musta yhtään sen vähempää, vaikka painaisin enemmän. Kukaan muu ei tuomitse mua tai määrittele mua mun painon perusteella kuin minä itse. On oikea "ahaa" -elämys aina tajuta tämä uudestaan.