tiistai lokakuussa

Onko teitä lukijoita oikeasti noin paljon? Anonyymilukijoita on ilmoittautunut tähän mennessä jo 91. Ihan huima määrä. Mukava tietää, että noin montaa kiinnostaa lukea!

Tänään on ollut ihan mukava päivä. Nukuin tosin aamulla pommiin, ja näin ollen skippasin tahtomattani historian kokeen. En herännyt yöllä kuin kerran ja silloin kello oli noin neljä. Kävin vessassa ja jatkoin unia. Seuraavan kerran heräsin puoli kaksitoista. Herätyskellon sammuttamisesta mulla ei ole minkäälaista muistikuvaa.

Söin aamupalaa, joka oli samalla lounaani. Sitten lähdin kohti keskustaa ja tapasin yhden ystäväni, jonka viimeksi tapasin silloin, kun sain tietää olevani raskaana eli noin puoli vuotta sitten. On sääli, miten yhteydenpito tuppaa jäämään, kun elämät menee itsekullakin vähän omille poluilleen. Oli silti ihanaa ja piristävää nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

Käytiin stockalla teellä, ja moikattiin ohimennen samassa rakennuksessa olevassa robert's coffeessa töissä olevaa ystäväämme. Sitten mentiin käymään ystäväni luona, koska en ollut vielä aikaisemmin käynyt tuossa asunnossa, jossa hän nykyään asuu kämppiksensä kanssa.

Vaikka me ei olla nähty usein, niin tuntuu että joka kerta, kun tavataan, voidaan jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Vaikkakin onhan puolen vuoden tapahtumissa paljon kerrottavaa ja seliteltävää, mutta siis oleminen on edelleen iha luonnollista. Voisi kuvitella, että etääntyy niin paljon, että oleminen olisi vaivaantunutta, mutta onneksi näin ei meillä ole. Joidenkin vanhojen ystävien kanssa tosin on, se on surullista, mutta se on elämää.

Asiasta mahaani. Huomaa muuten todellakin, että mun sisällä on joku ja tämä joku on hyvin elossa. Saan jatkuvasti kovia potkuja ja nyrkkiä millon minnekin kohtaa. Bussissa istuessani aloin yksinäni hymyillä, kun liikkeet tuntuivat niin hassuilta ja välillä kutittavilta. Välillä tosin tulee niin kovaa iskua rakkoon tai kylkeen, että pakostikin älähtää kivusta. Välillä tunnen, kuinka vauva suoristaa jonkun raajoistaan hetkeksi, venyttelee tavallaa. Maha nousee hitaammin koholle ja laskeutuu samaa vauhtia hetken kuluttua takaisin. Selvä ero potkuun, joka on sellainen nopeampi. Vauva on selvästi villiintynyt lähiaikoina tai sitten vain kasvanut niin, että liikkumatilaa ei ole enää yhtä paljon kuin aiemmin, ja siksi liikkeet tuntuvat hyvin hyvin selvästi ja voimakkaina.

Ja nyt nokka kohti ruokakauppaa. Aion tehdä kermaista kanapastaa. :-)