Vauvakutsut

Aamulla kymmenen aikaan aloitin leipomisen. Mokkapalat ja mustikkapiirakka valmistui melko nopeasti. Sitten tein lounasta - riisiä ja sweet & sour kanakastiketta. Seuraavaksi aloitin sopivien tarjoiluastioiden etsimisin, välissä siivoilua tietty: likaiset astiat koneeseen, puhtaas pois ja toinen satsi likaisia ja tyhjennys taas, pöytien ja pintojen pyyhkimistä yms. Sitten lohirullien väsäämisen, sitten dippi -vihannesten pilkkominen, salaattitarvikkeiden pilkkominen. Jossain välissä kävin suihkussakin ja meikkasin ja laitoin hiuksia, tai ainakin yritin.

Olin jaloillani varmaan viisi tuntia, en istunut kuin ehkä juuri ja juuri meikkaamisen ajan. Kolmelta tulivat vieraat ja mulle tuli kyllä hieman kiire järjestelyiden kanssa, olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Nyt on sitten todella kipeät ja raskaantuntuiset jalat. Olen valehtelematta seissyt tänään varmaankin yhteensä kuusi tuntia ja sen kyllä huoma.

Oli kyllä ihan mukavat kutsut! Vieraita olisi pitänyt tosin tulla enemmän kuin sitten loppujen lopuksi ihmisiä oli paikalla. Meitä oli kuusi ja kaksi kävi nopeasti pyörähtämässä. Paikalle olisi pitänyt tulla jopa kaksitoista henkeä, mutta kyllä puolellakin pärjättiin ihan hyvin.

Syötävää ainakin riitti kaikille loistavasti, ei tarvinnut nuukailla tai miettiä, että saavatko kaikki varmasti. Vauva sai kivoja lahjoja: baby care shampoota, vauva Vansit, ihanan Adidas asun ja sukat ja söpöjä vaatteita.

Tänään on tosiaan enää 60 päivää jäljellä laskettuun aikaan. Tavallaan tasan kaksi kuukautta.

Niin kuin kerroin jo aiemmin, askartelin itse koristeita ja lisäksi kalenterin, johon ihmiset saivat veikata vauvan syntymäpäivää, syntymäpainoa ja pituutta. Nimeäkin on mietitty monet kerrat, eikä olla vielä päästy mihinkään lopputulokseen sen suhteen, siksi tein myös "Mikä nimeksi? Ehdota!" -listan.

Kaikki mun kaverit ovat tänään menossa juomaan/juhlimaan jonnekin jotain. Vähän haikea fiilis tuli, kun he kassit täynnä juotavaa lähtivät kohti omia menojaan ja mä jäin ulkoiluttamaan koiraa ja siivoilemaan sotkuja.  Tiedätte varmaankin, mitä tarkoitan.

En mä kuitenkaan minnekään olisi jaksanut lähteä. Olisin siis varmasti toki voinut johonkin porukkaan lyöttäytyä mukaan. Välillä on vaan niin surullista huomata, miten asiat muuttuvat. Vaikkakin iloinen ja haluttu asiahan tämä muutos on.

Mietin tänäänkin sitä, miten radikaalisti kaikki on muuttunut verrattuna siihen, miten ennen oli. Jos mun masussa ei olisi pientä ihanaa potkivaa poikaa niin en istuisi nyt tässä lököhousut jalassani ja miettisi, miten saatanan kipeät mun jalkapohjat ja jalat ovat. Olisin kavereiden kanssa menossa juhlimaan ja 'pitämään hauskaa', kenties baariin yms. Elämä pyörisi ihan eri asioiden ympärillä. Oli lapsi kuinka toivottu tahansa niin varmaankin on aluksi jokaiselle pieni tai suuri shokki ja ehkä jonkunmoisen murheenkin aihe, kun oma elämä menee lapsen tulon myötä ihan uusiksi.

Mutta elämä antaa ja elämä ottaa. Mä uskon sataprosenttisesti, että mun elämäni tulee vauvan saannin jälkeen olemaan sisällöltään paljon rikkaampaa ja rakkaampaa kuin mun entinen elämä.

ps. kuvista saa suurempia klikkaamalla niitä.