juustokakkua

Soin itselleni tänään palan juustokakkua, kun oltiin äidin kanssa lounaalla picnikissä. En koe, että herkuton kuukauteni olisi tähän romahtanut. Eri asia olisi ehkä jotenkin ollut jos olisin sortunut siihen minulle ominaiseen kokonaisen suklaalevyn mutustamiseen ja maissilastuihin ja dippiin. No, onhan siinä yhdessä kakkupalassakin 480 kaloria (huima määrä kyllä ja saa hieman minut haukkomaan henkeäni, että "minkä teit..") , mutta olkoot. Olen muuten syönyt päivän mittaan ihan normaalisti ja terveellisesti.

Joku ehkä miettii, että miksi kirjoitan juustokakusta blogiini, aivan kuin se olisi joku ihmeyksien ihme, kun ihminen syö kakkupalan. Mä vain olen edelleen kamalan ankara itseäni kohtaan. Varsinkin jos olen päättänyt olla syömättä herkkuja niin sittenhän niitä ei syödä.

Tällä kertaa osasin ottaa asian rennommin ja tuntui, että ehkä munkin on sittenkin mahdollista löytää se aina puhuttu 'kohtuus'. Olen sen sortin ihminen, että joko tai - joko syön kaiken tai en mitään. Kohtuutta on tässä opeteltu monessa asiassa ruokaan liittyen jo useampi vuosi, ja nyt tuntuu, että ehkä mä osaankin syödä normaalisti ja alan hallita tämän asian.

Tuntuu nyt siis todella hyvältä, että juustokakusta ei tullut mitään isoa numeroa - ahdistusta ja katumusta. Tuntui ihan ok:lta näin herkuttoman viikon jälkeen syödä pala kakkua. Eikä se tarkoita, että huomennakin söisin ja syömiseni vain yltyisi, niin kuin usein musta tuntuu.