syys loka marras

Tänään on neljäs päivä, kun olen syömättä herkkuja, ja tämä aika tuntuu ikuisuudelta. En ole herkuton painoni takia, vaan verensokerini. Mun on nyt ihan pakko olla mättämättä kaikkea nassuuni, ettei vauvasta tule jättiläistä. Mun verensokeri on aikasemmin ollu taas liian korkeella, kun en oo pystynyt pitää näppejäni erossa kaiken maailman ihanuuksista, jotka maistuu vaan niin hyvältä. Tällä hetkellä pikkunen on pikkunen eikä jätti - siis ihan normaalikokoinen vauva.

Tänään alkoi syyskuu ja raskausviikko 29. Aika menee niin nopeasti ja toisaalta niin hitaasti, ja tätä samaa asiaa mä olen täällä jaaritellut monet kerrat aiemminkin.

Jos masuasukki päättää yhdeksän viikon päästä syntyä niin se on silloin jo täysiaikainen. Vain yhdeksänviikkoa. Musta kuitenkin tuntuu, että synnytän vasta lähempänä laskettua aikaa. Ehkä jopa sen jälkeen. Jotenkin sellainen aavistus mulla on, en tiedä miksi.

Toissapäivänä mulle tuli kauhea himo suklaamuroihin. Ajattelin niitä koko päivän, kunnes illalla kello 20:50 juoksin kauppaan ja ostin Nesquik suklaamuroja. Niitä sitten mutustelin kulhollisen kylmän maidon kanssa. Outoa, koska en ole koskaan ollut mikään suklaamurojen ystävä. Yhdessä vaiheessa teki mieli keksejä. Ihan sama minkälaista, niin kelpasi. Dominot ja täytekaurakeksit kyllä himotti eniten. Niistäkään ei aiemmin ole kummemmin välittänyt.

Nyt tosiaan enää kuolaan kekseille ja suklaille ja hiilareille. Muroja en kyllä laske herkuksi, koska kun niitä syö vain noin 30g maidon kanssa niin verensokerille ei tapahdu mitään järkyttävää. Toki voin joskus sallia itselleni jotain hyvää kuitenkin. I know...

Ja äsken tein ihanaa kanasalaattia, johon tuli jäävuorisalaattia, salaattisekoitusta (jotain lehtiä ja muuta rehua), kurkkua, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä, kanaa, vähän pastaa ja hieman fetajuustoa. Nam nam.