Olen ollut super väsynyt ja uupunut koko tämän viikon. Väsymys ei nyt sinäänsä ole mitään uutta, mutta nyt olen ollut aivan veto pois, täysin sängyn tai sohvan pohjalla. Keskiviikkona nousi lämpöäkin, ja jalat olivat niin vetelät etten pystynyt liikkumaan kunnolla minnekkään puhisematta ja ähisemättä. Tuntui kuin olisin juossut vähintäänkin maratonin.
Vauvalla ja mulla on taisto tilasta, ja niin on, että pikkuinen on jatkuvasti voitolla. Se saa köllötellä mahassa missä asennossa tykkää, ja mä joudun kärsiä siitä, etten löydä itse hyvää asentoa sitten millään. Istuminen ei ole pitkään hyvä asento, selällään - ei, mahallaan - no ei tosiaankaan, kyljellään on ehkä hetken hyvä olla, koko ajan täytyy olla hakemassa uutta asentoa, ja pikku hiljaa alkaa ottaa päähän.
Maha pomppii ja muuttaa muotoaan ihan ihmeelliseksi, kun pikkuinen mönkii ja potkii ja huiskii, minkä kerkeää. Kaikista rasittavinta on se, että yöllä en löydä hyvää asentoa ja heräilen sen takia jatkuvasti. Lisäksi herään pissalle vähintäänkin kerran yön aikana.
Maanantaina on perhevalmennuksen ensimmäinen kerta. Jotenkin mua ei kiinnostaisi mennä sinne. Johtuen siitä, että olen niin epäsosiaalisella tuulella. Olen extra-mukavuudenhaluinen ja kuljen mieluiten verkkareissa. Suihkussa jaksan käydä ja hiukset ja hampaat harjata, mutta en tosiaankaan jaksa panostaa meikkiin tai laittaa hiuksia hienosti tai pukeutua somiin vaatteisiin saati sitten olla pirtsakka esikoisen odottaja ja rupatella niitä näitä tuntemattomille. Olen ollut hieman huono ystäväkin lähiaikoina, kun en jaksa olla yhteydessä juuri kehenkään.
Mutta ehkä me saadaan valmennuksesta kuitenkin jotain hyödyllistä irti. Tai sitten ei. Sen näkee sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti