Syön, katson telkkaria tai olen koneella

Virossa meni hyvin. Nautin meidän pikkulomasta paljon! Sää oli ihan ok - perjantaina satoi, lauantaina oli pilvistä ja sunnuntaina paistoi. Ostin itselleni vaatteita ja käytiin syömässä ihanaa ruokaa vanhassa kaupungissa olevassa ravintolassa. Laitoin rakennekynnet, joihin olen erittäin tyytyväinen. Maksoivat vain 42 euroa. Tavalliset ranskalaiset kärjet laitoin, ei mitään muuta ihmeyksiä.

Vauva ilmoitti olemassa olostaan ikävällä mahakivulla ja vatsan kummallisella muodolla. Pari muljahdustakin tunsin lauantai-iltana.

Ennen Viron matkaa makasin vain kotona neljän seinän sisällä. En jaksanut tehdä mitään eikä kiinnostanutkaan. Nyt on ihan sama juttu jo kolmatta päivää. En jaksa kiinnostua mistään tekemisestä, ja itseni laittaminen kauniiksi ja siistiksi tuntuu liian rankalta. En jaksa föönata hiuksia, suoristaa niitä, meikata siististi tai etsiä kivoja vaatteita päälle.

Olen hiukset sotkussa ja samoissa lököhousuissa kotona. Syön, katson telkkaria tai olen koneella. J on ainut ketä jaksan nähdä tai jonka kanssa jaksan puhua puhelimessa. Muille en juurikaan ole jaksanut vastata, koska en jaksa puhua. Mutta tänään nään tosin viulua. Se on kivaa!

Mulla on kauhea läskitys vähänväliä. Koitan hokea, että raskaana ollessa voi olla vähän paksumpi sallitusti, mutta ei se auta yhtään. En viihdy tässä kropassa tai tässä painossa. Näytän turvonneelta norsulta. Rumalta.

Mua ei yhtään kiinnosta se, että ulkona paistaa aurinko ja on kuuma. Voisi mennä ottamaan aurinkoa ja muuten vaan nauttimaan säästä, mutta kun ei kiinnosta. Mikä mua taas vaivaa? Toisaalta sitten hoen jatkuvasti, että mulla on tylsää.

Huomenna mulla on sokerirasituskoe ja olen melko varma, että joko oksennan tai pyörryn koetta tehdessä. Ensinnäkin olen maailman surkein juomaan mitään pahan makuista litkua tai jotain joka on koostumukseltan outoa. Oksennusrefleksi tulee välittömästi. Toiseksi pelkään ja kammoan neuloja ja meinaan aina pyörtyä, kun multa otetaan verikoe. Ja nyt niitä otetaan jopa kolme. Eli kolmanneksi menetän myös verta jonkun verran, jonka voisi kuvitella alkavan heikottaa ja neljänneksi ei ole saanut syödä 12 tuntiin joten olen varmasti ihan tööt. Ja sitten vielä: olen yksin koko kokeen ajan, joten tylsistyn ja voin pahoin yksin.

Odotan innolla tiistain rakenneultraa. Toivon sydämeni pohjasta, että vauva on rakenteeltaan juuri sellainen kuin pitääkin. Huomenna muuten alkaa 20.raskausviikko eli puolessa välissä mennään. Voi miten aika on hujahtanut nopeasti, mutta silti tuntuu että laskettuunaikaan on vielä ikuisuus.