Kauhea läskitys ja alemmuus-ahdistus iski taas. Katsoin kuvia, joissa painan yli 15 kiloa vähemmän. Miksi en pysty luopumaan moisista kuvista? Miksi en pysty poistaa niitä koneelta?
Siivosin myös viikko sitten mun laatikoita ja löysin vanhan kalenterini, jota kannoin aina mukanani. Koko vuosi oli täynnä kaloreita, paino-merkintöjä, liikuntaa, läski LÄSKI läski merkintöjä, ruokasuunnitelmia ja kaikkea muuta sairauteen liittyvää. Oli äärimmäisen vaikeaa heittää tuo kalenteri roskiin.
Kun selailin sitä, niin musta tuntui kummallisen hyvältä, olin ylpeä. Ehkä. Tunsin, että joskus mä pystyin tuohon - söin 250 kaloria ja uin kaksi tuntia, painoin alle 50 kiloa. Ihanaa. Pyörittelin kalenteria käsissäni ja sitten työnsin sen roskapussiin niin syvälle kuin pystyin.
Se oli kauhean vaikeaa. En osaa selittää, miksi se tuntui niin hankalalta. En mä sitä kuitenkaan enää tarvinnut: vanha kalenteri täynnä vanhaa, sairasta asiaa. Silti jokin olisi halunnut mun säilyttävän sen. Sama jokin, joka saa mut edelleen säilyttämään vanhat kuvat luisesta vartalostani ja sairausajoistani. Sama jokin, joka nytkin moittii mua läskiksi, kun tekee taas mieli syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti