mä elän

Me ollaan J:n kanssa haettu asuntoa jo tosi kauan. Kumpa nappaisi pian. En malta odottaa, että päästään sisustelemaan omaa kotiamme. Valitettavasti ihan olemassa olevilla huonekaluilla ja tavaroilla tosin, koska. paljoa mitään uutta meillä ei ole varaa ostaa, mutta samapa tuo. Kunhan saadaan asunto ja voidaan asua omillamme ja yhdessä. Ainoat pakolliset hankinnat ovat iso sänky sekä sohva olohuoneeseen. Niitä en halua ostaa käytettynä. Ne kun saadaan hankittua, niin eletään varmaankin pari kuukautta näkkileivällä ja rakkaudella.

Tiistaina sekä tänään kävin stadikalla uimassa, olen vähän jo päivettynyt. Muuten olen viettänyt paljon aikaa J:n kanssa, ja se on ollut mukavaa. Ei me olla tehty mitään erikoista, mutta ei se mua ole ainakaan haitannut. Ollaan katsottu telkkaria, josta ei nykyään tule edes mitään katsottavaa, kuunneltu musiikkia, tehty ruokaa, käyty ostamassa mulle sortsit, kävelty, hierottu toistemme hartioita, naurettu, pussailtu, löhötty sohvalla ja sängyllä ja löhötty ilman vaatteita. Heh.

Tänäänkin meidän piti nähdä, mutta J halusi nähdä kavereitaan, joita ei ole muutamaan päivään nähnyt. Kun J kysyi, kävisikö että nähdään sittenkin huomenna, niin mulle tuli olo, että nyt se on saanut tarpeekseen musta. "Olen tylsää seuraa". Inhoan kyseisiä ajatuksia ja tunteita. Miksi mä koen heti asian negatiivisesti? Vaikka ihan oikeasti mun mielestä on hyvä, että J näkee myös kavereitaa. Olisin toki halunnut nähdä ja olin jo ehtinyt orjentoitua siihen, että nähdään, ja petyin kun ei sittenkään, mutta kyllä parisuhteessa täytyy antaa toisellekin tilaa tehdä omia asioita. Täytyy muistaa, että mulla ja J:llä on omat elämät, ja että kumpikin kuuluu toisen elämään. Ja yhdessä meillä on sitten oma elämä. Eli vaikka ollaankin yhdessä, niin ei tarvitse olla koko ajan kirjaimellisesti yhdessä. Eikä se tarkoita, että toinen on toisen mielestä tylsä, jos haluaa nähdä kavereita, kyllä mä sen tiedän oikein hyvin. Enkä yhtään epäile, että mistään tällaisesta olisi ollut edes kyse. Jokin vain aina kääntää kaiken mun pienessä päässäni negatiiviseksi itseäni kohtaan.

Me ollaan J:n kanssa viikonloppunakin yhdessä meidän kotona, kun mun vanhemmat ja veli lähtee mummolle Keski-Suomeen. Tehdään jotain hyvää ruokaa taas kerran, lainataan ehkä leffa ja aamulla syödään herkkuaamiainen. Voitaisiin vaikka yhdessä nähdä joitain J:n kavereita, ei se mua häiritsisi.

Toissapäivänä varasin meille hotellimatkan Tallinnaan juhannukseksi. Mennään Sokos hotelli Viruun kahdeksi yöksi - ihanaa, ihanaa. Toivottavasti hyvät säät suosisi meitä. Päästään ulos syömään ja shoppailemaan, ja hotellin muhkeisiin lakanoihin nukkumaan.