Huonolla tuulella koko päivän. Iltapäivällä/illalla odotin J:tä lähes kaksi ja puoli tuntia, loppujen lopuksi hän ei tullutkaan. Makasin sohvalla ja katsoin elokuvan. Sain toiset kaksi tuntia tapettua. Nyt kaipaan läheisyyttä. Haluaisin, että J halaisi mua. Mä tarviin sitä. Mä rakastan J:tä. Olen niin väsynyt, että melkein itken. Ulkona tuulee liikaa, mun työpöytä on täynnä rojua, kasvot ovat turvoksissa ja hampaassa taitaa olla reikä. On oikeasti ihmeellistä, miten eläessään tapaa miljoonia ihmisiä, jotka eivät merkitse mitään. Sitten tulee yksi, joka merkitsee yhtäkkiä enemmän kuin mikää muu maailmassa. Mun sydän tykyttää rinnassa erityisen kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti