Mä arvasin, että syömishäiriö nostaa vähän päätään tässä vaiheessa. En pysty syömään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tarkoitan, että pelkään lihovani jotenkin ylenpalttisen paljon, jos syön raskaana ollessani vähän jotain ei-niin-terveellistä. Aivan kuin se, että on ylipäätään raskaana, saisi kaiken rasvan kertymään heti muhun johonkin kohtaan.
En nyt muutenkaan aio mussutella kaikkia herkkuruokia päivästä toiseen ettei paino tosiaan nouse "normaalia" enempää. Aamuisin on sitä paitsi vaikea syödä, kun mitään ei tee mieli ja kaikki ruuat vain ällöttää.
Tänään mua on ahdistanut se, että paino tulee nousemaan. Mulla on ollut tosi ruma ja epämiellyttävä olo koko päivän. Pelkään, etten ole enää viehättävä raskaana tai raskauden jälkeen. Pelkään ettei J halua mua samalla tavalla kuin ennen.
Raskauden jälkeen kropan palautuminen kestää noin vuoden. Toki liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla tuloksia saa jo aika nopeasti. Pelkään kuitenkin, että jään isoksi ja löysäksi ja epämiellyttävän näköiseksi ja sitten olen ruma ja täynnä raskausarpia.
Kuulostaako tämä pinnalliselta? En vaan voi näille peloille ja ajatuksille mitään. Pelkään, että jossain vaiheessa painonnousu alkaa ahdistaa niin paljon, etten pysty syödä juuri mitään. Koitan koko ajan ajatella, että vauvan terveys on tärkeintä, ja siksi mun täytyy syödä kunnolla ja terveellisesti.
Neuvolasta saan varmaankin paljon ohjeistusta tähän syömisasiaan ja muutenkin saan vastauksia kaikkiin huolenaiheisiini. Täytyy ottaa nyt ihan iisisti.
Uskon että on vaikeaa, etkä todellakaan ole minusta pinnallinen miettiessäsi noita asioita (tai sitten meitä on me kaksi + luultavasti koko lopun maailman naispuoliset henkilöt, ja se yksi kumma mies josta näin dokumentin...)
VastaaPoistaEn osaa sanoa muuta kuin että paljon tsemppiä, ja J varmasti pitää sua vielä kaksisataa kertaa kauniimpana raskauden jälkeen.
Mutta sinun täytyy syödä. Lapsennkin kannalta.
VastaaPoistaEikä pelkästään vain 'terveellisesti'. Koska syöt pidemmän päälle kahden edestä.
Olet järjettömän rohkea, täytyy sanoa. Itse en tämän takia pysty ajatukseen, että synnyttäisin. (tosin muutenkin sen takia että haluan antaa kodin sitä tarvitsevalle=adoptiolapsi)
Jaksamisia todella paljon.
~
grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/
Heippa. Oon lukenu osan blogiasi ja haluaisin nyt sanoa tähän postaukseen jotain.
VastaaPoistaMä olen n. 20 vuotias ja mulla on 2 kuukauden ikäinen tyttö. Mulla oli aika vaikea sh-tausta (bmi alle 12 pahimmillaan) eli muakin ahdisti älyttömän paljon alkuraskaudessa se, että vatsa kasvaa ja paisun ihan älyttömän kokoiseksi.
Mutta sen vatsankasvun kyllä kestää, sä kannat elämää sisälläsi ja sun täytyy tehdä kaikkesi, että vauva voi hyvin. Mieti! Siellä on toinen I H M I N E N kasvamassa, ei silloin voi olla itsekäs mitenkään :D
Raskauskiloja tuli mulle n 20 ja synnärille jäi jo 14 kiloa siitä. Siis ihan ilman liikuntaa tippui noin paljon. Nyt on enää pari hassua kiloa jäljellä.
Jos pystyt synnytyksen jälkeen imettämään, niin sekin kuluttaa semmoiset 600 kcal päivässä.. Siihen jos lisäät liikunnan päälle, niin on kyllä ihme jos ahdistaa. :) Ja voin kertoa, että kun saat sen vauvan eteesi, niin ei siinä paljoa kiloja mieti. Haluat vain suojella vauvaa kaikelta pahalta, ja sitähän tässä maailmassa kyllä riittää.
Kaikkea hyvää raskauteen :) Älä stressaa, eihän se auta mihinkään.
Raskauskilot häipyy n 3-4kk aikana vaikka ei minkäänlaista liikuntaa harrastaisi synnytyksen jälkeen. :)
VastaaPoistamulla on samanlaista taustaa, ja alkuraskauden aikana oli tosi vaikeata syödä, mä olen samaa mieltä ton "hiljanen" kanssa, että ajatus helpottaa että sisällä kasvaa ihminen, silloin ei voi ajatella itsekkästi vaan syödä täytyy sen toisen takia. :)
Kiitos kovasti kommentistasi, se auttoi minua ja sai miettimään. Ehkä minä haluan olla edes hieman parempi omissa silmissäni kun ei voi enää mielelleni tehdä mitään... Minä en tiedä, olen ristiriidassa itseni kanssa ja se ei ole hyvä, tiedän. Kouluni on romahtelujen vuoksi mennyt huonommin ja vaikka kuinka tunnen oloni onnelliseksi tyttöystäväni kanssa, en näe häntä kovinkaan usein ja vajoan yhä syvemmälle harhakuuloihin ja pahoihin ajatuksiin... Onko tervettä jos tuntee mielihyvää näläntunteesta? Minä tunnen oloni niin raskaaksi kun katson vaakaa ja muutenkin. Aivan kuin olisin liian painava ja siksi raskas, voimaton olo vaikka söisinkin. En tiedä mitä tehdä. 7 vuotta psykoterapiaa, psykiatreja ja psykologeja ei auta, en tiedä mitä tehdä itseni kanssa... En minä tiedä onko minulla oikeutta olla iloinen. Kiitos kuitenkin avusta ;---; ♥ arvostan sitä kovasti. Onnea sinulle odotusajan kanssa <3
VastaaPoista