myöntäminen

Mä oon valehtelematta juonut kesästä lähtien lähes joka viikonloppu lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia kuten joulu ym. tai sitä aikaa, kun olin suljetulla osastolla. Olen siis juonut ainakin joko perjantaina tai lauantaina, joskus kumpanakin päivänä. Välillä on tullut juotua myös viikolla esimerkiksi lomilla tai viulun kanssa muuten vaan.

Mun on nyt pakko myöntää, että mulla on jonkinasteinen ongelma juomisen kanssa. Nykyään tuntuu todella vaikealta olla juomatta tai pysyä siinä päätöksessä etten aio juoda. Ei mun tee erityisemmin mieli juoda viikolla. Silloin on ihan helppo pitää pää selvänä, mutta kun viikonloppu koittaa niin asia on aivan toinen.

Ehkä tämä ilmiö on nykyää jollain lailla "normaalia". Tarkoitan, että harva nuori kokee joka viikonloppu tapahtuvan juomisen ongelmana. Se on vain tapa viettää aikaa ysvävien kanssa. Omalla kohdallani kuitenkin huomaan ettei mulle ole normaalia, jos en pysty pitäytymään päätöksessä etten juo alkoholia tulevana viikonloppuna.

Usein päätös unohtuu jonnekin naistenvessaan meikatessa. Seuraavaksi mä huomaan, että olenkin juonut jo 3 bisseä ja pari siideriä kaverilla ja baarissa pari drinkkiä lisää. Sitten joku päättää tarjota shotit, vetäsen ne huiviin, ja kun mies joka koittaa iskeä, tarjoaa lisää juotavaa, niin mä karkaan juomani kanssa jonnekin. Näin homma on taas lähtenyt lapasesta.

Nykyään alkoholi kuuluu aika moniin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Mun mielestä viinalla ei pitäisi olla pääroolia illanvietoissa tai juhlissa, ja jokaisen olisi syytä miettiä onko juomisen takana oma halu vai sosiaalinen paine. Alkoholin kulutuksesta kun tulee helposti tapa.

Mä luulen, että jos on juonut niin sanotusti säännöllisesti ja lopettaa yhtäkkiä juomisen, voi muutaman päivän sisällä tulla halu juoda. Omalla kohdalla näin on siis jo tapahtunut pari kertaa vaikken siis olekaan lopettanut juomista yhtäkkiä. Mutta kun olen koittanut pysyä päätöksessä olla juomatta, niin silloin on tehnytkin mieli ottaa pari ja kolmaskin ja niin edes päin. On siis tosi tärkeää säädellä halujaan ja erottaa sosiaalinen juomisen halu sisäisestä.

Mä olen myös sitä mieltä, että liian tiukat ja absoluuttiset lakot ovat turhia, jos käyttö pysyy kohtuudessa. Joskus on esimerkiksi ihan ok juoda pari siideriä ja bisseä kavereiden kanssa. Ei pidä juoda kaksin käsin vaan nautiskellen. Kohtuus tarkoittaa mulle sitä, ettei sekoilla umpihumalassa baarissa tai kaverilla tai ties missä, ei oksenneta, ja muistin pitää pysyä. Toki kohtuukäyttöön voi sisältyä hieman kosteampiakin iltoja, jolloin voi 'antaa mennä', mutta niitä tulisi olla harvassa.

ajattelen sua

Uskon että pystyn alkaa rajoittaa mun alkoholin käyttöä, kun vain oikeasti motivoidun. Mun pitää pitää myös mielessä, että mä olen edelleen mieleltäni sairas, eikä alkoholi oikeasti tee mulle hyvää. Sen pitäisi olla jo tarpeeksi hyvä syy motivoitumiseen. Terveyden pitäisi mennä kaiken edelle, mutta mä olen tälläinen hölmö, joka ei jaksa välittää. Tiedän kuitenkin, että pitäisi...tai pitää!

Tällä hetkellä mulla on hieman huono olo ja väsyttää eilisen jälkeen. Arvata saattaa, että miksi näin. Viime yön mä olin J:n luona - ihanan J:n, mun J:n. Aamulla mä olin tosi onnellinen, vaikka mun päätä jomotti ja suu oli kuivempi kuin sahara. En mä tarvitse alkoholia, kun J saa mut jo ihan sekaisin. Hihi.