tällänen mulle ominainen ja tavallinen maanantaipäivä

Aamulla laitoin hiukset kiinni ja muutaman pinnin päähän, huulipunaa huuliin ja uuden nahkatakin päälle. Latasin bussikorttiin kautta, ja ostin tupakkaa, vaikkei kai pitäisi. Opotunnilla keskusteltiin jatko-opinnoista ja saatiin korkeakouluopinto-opaskirjat. Päähäni satoi räntää eikä J vastannut mun puheluun. Ei se haitannut. Eihän mulla olisi ollut sen kummempaa asiaa kuin, kysyä kuulumiset ja kertoa, että pääsin koulusta kotiin. 

Me seurustellaan nykyään. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä päädyttiin tähän lopputulokseen. Mulla on siis poikaystävä, joka tekee mut tosi onnelliseksi. Mä pidän J:stä niin paljon etten osaa sitä sanoin edes kuvailla. Mä sanoin J:lle silloin toissayönä, että mulla on tosi onnellinen olo. Hän halasi mua ja itki vähän. Mä katsoin J:tä ja pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan, halasin lujasti enkä olisi halunnut päästä irti. Se hetki oli ihana, toisin kuin tämä päivä.

Tänään mä olen vain hermoillut koko iltapäivän ja illan. Siivosin muun muassa mun huonetta aivan vimmatusti. Huiskin tavaroita sinne tänne samalla kun hiukset meni koko ajan suuhun. Tein lihaskuntoa ja mulle tuli liian kuuma, ja sitten makasin viisitoista minuuttia lattialla tekemättä mitään. Mietin laihdutusta ja omia vatsamakkaroitani, kunnes päätin haistattaa syömishäiriölle paskat. Kuitenkin vähän ajan päästä tunsin huonoa omatuntoa, kun tein itselleni juustovoileivän. Joka välissä mä ikävöin J:tä ja yhdessä välissä myös seksiä. Iltapäivällä viiden aikaan makasin hetken aikaa sohvalla ja itkin jollekin olemattomalle. Tunsin itseni hölmöksi ja koitin käpertyä pieneksi vilttin alle, joka ei ollut edes mukava päällä, koska se kutitti jo valmiiksi kutiavaa ihoani.

Mun on ollut tänään vaikea pysyä paikallani enkä ole keksinyt mitään muuta tekemistä kuin kävellä keittiön ja huoneeni väliä, ja juoda joka kerta vettä, kun pääsen keittiöön. Tämän vuoksi olen ravannut normaalia useammin pissalla. Mikään musiikkikaan ei ole miellyttänyt tänään, tuntuu kuin kaikki olisi kuunneltu läpi  tuhanteen kertaan. Eikä missään asennossakaan ei ole hyvä olla. Äsken roikotin päätäni sängynlaidan yli ja pidin jalkoja seinää vasten. Sitten makasin naama tyynyssä ja seuraavaksi selälläni ja lopulta huokaisin.

Mun tekisi mieli juhlia tai nukkua, juosta ja riehua tai olla hiljaa ja vain olla. Tekisi mieli käpertyä J:n kainaloon, niin mun tekisi oikeasti mieli tehdä. Tänään mä olisin tarvinnut J:tä, mutten saanut kaiken häsellykseni ja kummien tuntemuksieni keskellä lähetettyä hänelle viestiä, jossa olisin sanonut että: "Tule tänne ja halaa mua. En kestä itseäni ja tätä iltapäivää ollenkaan."