vieraita tunteita, uusia kasvoja enkä mä kuule itseäni

Amarillossa oli karkkipäivä. Mä näytin siellä kai sittenkin ihan hyvältä mun melko lyhyessä mekossa, legginsseissä ja over knee-saappaissa. Hassua, että mulle jäi sellainen fiilis, että näytin    i h a n  h y v ä l t ä - vieläpä jossain mekossa ja legginsseissä, joita yleensä inhoan yli kaiken, koska ne paljastavat jalkojen muodot niin selvästi.

Se oli yksi niistä kadonneista tunteista. Tuntui kivalta, kun se vieraili pitkästä aikaa mun luona.

Illan mittaan me tanssittiin ja laulettiin niin paljon, että aamuyöstä mun jalat oli spagettia ja kurkku totaalisen kuiva, äänikin meinas lähteä karkuun. Ulkonakin oli niin kylmä, että meidän sormet olivat kuin jääpuikot.

Tanssin siellä erään ihan söpön pojan kanssa, hän tarjosi mulle juomankin. Hieman epäröin, että pitäiskö mun jättää se ottamatta, koska poika tuntee meidän koulusta tosi paljon porukkaa, enkä mitenkään halua sellaista mainetta, että mulla olisi juttua monien kanssa. (poika, jonka kanssa pistin poikki, on siis myös meidän koulussa)... Tiedättekö, mitä tarkoitan? No, otin juoman ja kiitin kovasti. Tanssiessa poika yritti kai suudella mua, kiemurtelin siinä milloin minnekin suuntaan ja sitten lähdin kaverini kanssa vessaan, koska hänellä oli sama 'ongelma' erään toisen pojan kanssa. Voi meitä tyttöjä.

Mun ajatuksien rippeet ovat ihan liian sikin sokin mun päässä. Ja se poika, josta jo aiemmin kerroin, siis se jonka kanssa pistin 'poikki', oli myös eilen illalla tuolla. Me juteltiinkin, kun satuttiin törmäämään. Kerroin hieman, tosin melko epäselvästi sönköttäen, miltä musta on nyt tuntunut jälkeen päin, kun sanoin etten voi seurustella tai tapailla. Sain sanottua jotain sinne suuntaan, että kai mua pelottaa ja en ole oikein mistään varma ja mulla on ollut vähän ikävä ja paha mieli ja poika on jotenkin vaan niin ihana, ja toistelin samoja asioita eri sanoilla. Sovittiin, että nyt elellään omia elämiämme, ja mä selvittelen ajatuksiani ja ilmoitan, jos haluan lähteä uudestaan kahville, joka tarkottaisi, että meillä olisikin jotain mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Mutta ihan oikeasti, mä en vain tiedä, mitä mä teen. Ainut, mitä voin tehdä on kuunnella itseäni. Kuuntele kuuntele kuuntele. En kuule mitää.