Mun etuhampaat on läpikuultavat. Ja ajatukset läpinäkyvät. Itsekin tahdon olla.
Voin kuvitella sen ihanan tunteen, kun laitan kämmenet lonkkaluiden kohdalle. Tunnen sileän ja ohuen ihon, jonka alla on kauniit luut. Kauneuden voi todellakin tuntea. Kuvittelen sen tunteen, kun näen peilistä aaltoilevan selkärangan, kun seison sivuttain. Kuvittelen, kuinka olemattomalta mun maha voi näyttää tuolloin. Sormet kietoutuvat ranteiden ympäri naurettavan helposti, ja se on totuus siitä, että olen kaunis.
Joka aamu 316 kaloria ja päivällä mandariinia ja vettä. Muutama kuukausi salaattia ja vihreää teetä. Juoksumattoa ja hikeä ja läpikuultavia hampaita peilistä aamuisin. Siten saavutan totuuteni, rakkauteni. Läpinäkyvän peilikuvani.
En oo pitkään aikaan käyny nyt blogia kirjottamassa tai lukemassa, ni kommentoin pariin noihin teksteihin tässä:
VastaaPoistaELI kommentti kirjoitukseen "näin typerää unta": Siun yks ajatus pisti silmään: "En oikeasti jaksa kärsiä, mutten myöskään jaksa näyttää tältä." Kun homman nimi on se, että sie näytät varmasti puolkuolleelta. Luiden näkyminen ei oo kaunista, vaikka liian monet siihen luulee. Siun uni on ollu ihan väärässä, et oo tyhmä, eikä siulla oo myöskään mikään tarve laihduttaa, koska oot jo laiha.
Kommentti tähän: Onko siun olo todellakin niin kaunis, ku oksennat ja laihdutat ja siun on nälkä koko ajan ja mieli suuntaa euforiasta masennukseen ihan vähässäkin ajassa ja kaikkee kauheeta? Lupaa miulle, että haet apua, jooko? Kun on todella surullista lukee näitä kauniita lauseita rumasta asiasta. :(
Pärjäile. <3