sunnuntai 10. lokakuuta 2010

kylminä aamuina

se poika on töissä prismassa.
järjestelin siellä eilen huvikseni mynthon paketteja. hän taisi huomata mut ja mun sydän pomppas vahingossa suusta ulos, siks musta ei just nyt tunnu miltään.


kattelin äsken mun huoneen ikkunasta ulos, kun keltaset lehdet lentelee tuulen mukana ympäriinsä. poltin tupakkaa, vaikka ei ois pitänyt. ja mä aion laihduttaa, vaikka ei pitäis tehdä sitäkään. tämä todistaa, kuinka järkevä ihminen mä oon.

nään usein unta salaliitoista,
joistain eläimistä, lihomisesta ja kuolemasta.

mun sydän on kadonnut ja järki siinä samalla.

haluun et joku pitää musta tiukasti kiinni ja sanoo tulevina kylminä aamuina, että sä olet turvassa ja kaunis.
sit se pussaa mun viileitä huulia kevyesti ja sillä hetkellä mä tiedän varmaksi kaiken sen, mikä nyt on hämärän peitossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti