linnut

Mä olen ajoittain pieniä hetkiä iloinen. Olen siis lähiaikoina ollut iloinen sellaisista pienistä, ennen mitättömäntuntuisista, asioista. Kai se on niin, kun on tarpeeksi kauan ollut iloton, niin sitten pienikin ilonmurunen tuntuu suurelta kultakimpaleelta.

Mun ikkunan ulkopuolella olevalle 'ikkunalaudalle' lentää usein talitiaisia. Toissa päivänä näin kaksi, tänään yhden. Hassua, kun ne ovat niin lähellä, vain ikkunalasi on minun ja lintujen välissä. Niillä on todella kauniit värit - valkoiset posket ja keltainen rinta, jossa on musta raita. Mua alkaa joka kerta hymyilyttää, kun niitä katselee.

Materia ei kai tee onnelliseksi, mutta olen mä ollut iloinen mun uusista kengistä. Kauniista musiikistakin ja nukkumisesta. Olen iloinen myös kyynelistä, joita olen pystynyt itkemään. Uskallan nykyään olla ehkä 2% enemmän minä kuin ennen, ja siitä olen tosi iloinen.

Olen oppinut olemaan myös iloinen muiden puolesta. Välillä koen jopa enemmän myötäiloa kuin sitä iloa, joka kohdistuu muhun itseeni. Mun hyvällä ystävällä meni ruotsin kirjoituksen tosi hyvin ja olin siitä aidosti iloinen. En ollut yhtään katkera siitä, että ystäväni on mua parempi ruotsissa ja hänen arvosanansa on varmasti parempi kuin minun. Ennen olisin varmasti masentunut ja ajatellut, että jaahas. Olen oppinut iloitsemaan toisten iloisista asioista. Musta on oikeasti ihana nähdä, kun joku asia on toiselle tosi tärkeä. Miksi en aiemmin tuntenut näin?

Äsken toinen ystäväni ilmoitti voittaneensa 40e pokerimatsissa. Hymyilin heti, kun olin lukenut meseviestin. Mulle tuli ihan hassu tunne, ihan kuin olisin itse voittanut jotain, kun ystävälleni tuli hyvä mieli.

Ja niin...olen iloinen, että pystyn nykyään kirjoittaa ilostakin. Se tarkoittaa, että mä olen menossa oikeaan suuntaan, vaikka melko usein tuleekin umpikujia vastaan. Silloin mun täytyy vain kääntyä ympäri ja kokeilla eri reittiä. En saa antaa periksi, koska jos teen niin, en koskaan voi olla yhtä vapaa kuin ne linnut, jotka lentää mun ikkunalaudalta taivaalle.