Asfaltti tummuu sateessa. Pilvet kohtaavat taivaalla. Sinnehän ne kuuluvatkin. Mitä sitten teette täällä. En jaksaisi enää miettiä. Antakaa tänne se aski ja tuli. Viekää ruoka pois. Missä on pullo. Entä neulat ja piikit, piiput ja pillerit. Itseään voi tappaa hitaasti.
Hiekka raapii jalkapohjia ja pohjetta kutittaa. Sydän hiipii hiljaa karkuun, ja sade lakkaa. Asfaltti on mustaa. Siinä minun kuuluu kulkea. Mutta hiekka raapii. Jos voisit vain ottaa ajasta kiinni, ja vetää minut eiliseen, en ehkä olisi tässä.
Nyt haluan kuun ja tähdet taivaalta ja satuolentoja uniini. En tahdo nähdä aseita ja nälkää, mutta tahdon lentää. Jos voitaisiin olla edes hetki hiljaa, niin huominen voisi olla tulevaisuus.
Ja sitten tuli aamu eikä mikään ollut muuttunut. Niin syntyi sade, ja asfaltti tummui taas. Tarinassa ei ole loppua, koska loppua ei tiedä kukaan. Voiko olla loppua kun ei tiedä edes alkua.
Tarinassa kuljetaan varpaisillaan ja etsitään sydäntä. ehkä asfaltti kuivuu lopussa, sitä ei kukaan tiedä.
Kiitos ♥
VastaaPoistaVääränlainen unelma, sitä se on. Toivon, että osaat lopettaa ajoissa. Joskus, sitten kun haluaisit lopettaa, et enää pysty. En halua sitä sinulle.
ihana teksti ... kirjotat niin kauniisti
VastaaPoistahaluaisin sanoa että päästä irti sairaudesta... mutta tiedän ettei asiat ole niin yksinkertaisia, kyllähän mä nyt sanoinkin niin, ja sua varmasti ahdistaa että ihmiset kirjoittelee tämmöistä sulle. että "lopeta" tai muuta. mutta sun blogiin ei onneks oo kukaan tullut (?) vittuilemaan.
mutta vaikutat niin ihanalta ihmiseltä että haluaisin vaan tulla sinne ja rutistaa sua oikeen lujasti!
Toivon vaan ettet satuttaisi itseäsi näin.
VastaaPoista