Se paikka on vastakohta tuolle sille leirille, jonne haluaisin mennä. Siellä minne menen, siellä syödään aamupala, lounas, välipala ja kahtena päivänä myös päivällinen. Siellä ei liikuta koko ajan, vaan jutellaan, rentoudutaan ja ollaan. Minä en osaa vain olla sillä tavalla vain paikallaan ja oleilla. Silloin tulee laiska olo, ja laiskuus on kielletty.
Olen jättiläinen verrattuna niihin pikkuruisiin tyttöihin, jotka hääräsivät silloin keittiössä, kun menin esihaastatteluun. Voiko minua ottaa tosissaan? Onko minun häiriöni/ongelmani/sairauteni tarpeeksi vakava? Kuulunko tuonne hoitopaikkaan? Tunnen, että olen pelkkä vitsi. Ei minulla voi olla ongelmaa syömisen kanssa, kun olen tämän näköinen. Jos ruoka olisi ongelma, eikö minun pitäisi olla langan laiha? Mutta kun en ole. En ole niin en ole, mutta haluan olla. Mutta en ole, helvetti!! Jos olisin kymmenen kiloa laihempi, minut voisi ottaa edes vähän tosissaan.
En minä tiedä. Toivon, että kaikki menee hyvin.
... kaikki menee hyvin. :)
VastaaPoistaMinusta tuo homma ainakin kuulostaa todella hyvältä. Laiskuus ei ole kiellettyä, ja oikeestaan suurimmalta osin se on aika sallittua. Mie ainakin uskon, että kaikki menee hyvin. Ja uskon myös, et siellä saattaa olla aika hauskaakin. :)
VastaaPoista