Kokeilen meneekö sormet ranteeni ympärille

Kokeilen meneekö sormet ranteeni ympärille. Mittaan vyötärön ja reidet. Painoa en uskalla katsoa. Päätän syödä kaurapuuroa ja lisätä siihen maitoa. Kai se on sallittua ja normaalia. Katselen ikkunan takana olevaa puuta. Se näyttää kovin harmaalta ja yksinäiseltä. Kesä laittaa sen kuitenkin pian kukoistamaan, ja linnut sen oksille laulamaan. Puu on kuin mun elämä, ainakin toivon niin. Lisäsin puurooni muuten myös sokeria.

Minulla on todella yksinäinen olo, vaikka ympärilläni on ihmisiä. Fyysisesti en ole yksin, henkisesti kylläkin. Minua ahdistaa usein, sen te tiedättekin. Ja kun minua ahdistaa, mieleni täyttyy pelottavilla ajatuksilla muun muassa kuolemasta. Se tuntuu heikolta ja nololta kertoa, jotenkin säälittävältä. Lääkitysannostani nostettiin 20 milligrammasta 40 milligrammaan.

Kun kesäloma alkaa, minä menen sairaalaan, HYKSin päiväosastolle. Kuvaus kyseisestä paikasta kuulostaa ihan mukavalta, mutta en kuitenkaan olisi halunnut lähetettä laitettavan sinne. En tunne oloani sairaaksi, vain hieman masentuneeksi. Jotenkin psykiatri ja terapeutti saivat minut kuitenkin mutisemaan "joo..." Minusta tuntuu, että olen se läskein siellä. Muut varmaan ajattelevat, että mitä tuo täällä tekee.

...Pidän tänään synttärijuhlat, sellaiset pienet juhlat, joissa on myös alkoholia. Ehkä meillä tulee olemaan ihan hauskaa. Tämä oli muuten sadas tekstini.